Vähimmäispalkkojen vertailua Euroopassa

Monet ovat luultavasti pohtineet oman palkan vertautumista palkkoihin muissa maissa. Usein on käyty myös kiivasta keskustelua siitä, missä pärjää paremmin ja miksi. Tällaisten vertailujen perustana voidaan käyttää vähimmäispalkkoja, koska siten muodostuu käsitys kunkin maan työmarkkinaolosuhteista.

Eurostat julkaisee puolivuosittain raportin vähimmäispalkoista. Siinä kuvataan tilannetta kunakin vuonna 1. tammikuuta ja 1. heinäkuuta. Uusimmassa raportissa esitetään luvut vuodelta 2024 ja verrataan EU:n 27:ää jäsenvaltiota useimpiin ehdokasmaihin (Turkki, Serbia, Montenegro, Albania, Pohjois-Makedonia, Moldova, Ukraina) ja Yhdysvaltoihin.

Vähimmäispalkat EU:ssa

Vähimmäispalkalla tarkoitetaan alinta palkkaa, joka työntekijän on saatava tekemästään työstä. Vuonna 2018 noin seitsemällä kymmenestä vähimmäispalkkaa saavasta työntekijästä EU:ssa oli vaikeuksia tulla toimeen. Vähimmäispalkkaa saavien työntekijöiden osuus on useissa Euroopan maissa yli kymmenen prosenttia.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteessa 6 todetaan selkeästi, että EU:n työntekijöillä on oikeus oikeudenmukaiseen vähimmäispalkkaan, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason. Viimeaikaiset kriisit, kuten koronapandemia ja Ukrainan sota, veivät taloutta eri puolilla taantumaan. Se vaikutti lähes kaikkiin mutta erityisesti matalapalkkaisiin työntekijöihin ja muihin sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin. Vuonna 2022, jolloin inflaatio oli korkeimmillaan, vähimmäispalkat laskivat useimmissa jäsenvaltioissa. Kaikki tämä vahvisti EU:n sitoutumista ottaa käyttöön suojatoimenpiteitä.

EU:ssa on kahdenlaisia vähimmäispalkkoja: lakisääteisiä (jotka pannaan täytäntöön lain perusteella) ja kollektiivisesti sovittuja (joista sovitaan kansallisissa monialaisissa sopimuksissa, ammattiliittojen ja työnantajien välillä). Italia, Itävalta, Kypros, Ruotsi, Suomi ja Tanska kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.

Vaihtelut vähimmäispalkassa eri puolilla EU:ta

Eurostatin vuoden 2024 raportissa maat on luokiteltu kolmeen ryhmään vähimmäispalkan mukaan:

• vähimmäispalkka yli 1 500 euroa kuukaudessa (Luxemburg, Irlanti, Alankomaat, Belgia, Saksa, Ranska)
• vähimmäispalkka 1 000–1 500 euroa kuukaudessa (Espanja, Slovenia)
• vähimmäispalkka enintään 1 000 euroa kuukaudessa (Kypros, Puola, Kreikka, Portugali, Malta, Liettua, Kroatia, Viro, Tšekki, Slovakia, Romania, Latvia, Unkari ja Bulgaria).

Jäsenvaltioiden vähimmäispalkat vaihtelevat Bulgarian alhaisimmasta 477 eurosta Luxemburgin korkeimpaan 2 571 euroon.

Eurostat on myös ottanut käyttöön keinotekoisen valuuttayksikön, ostovoimastandardin (OVS). Se tekee vertailuista oikeudenmukaisemman, koska siinä otetaan huomioon maiden väliset erot hintatasossa. Edellä mainituissa ryhmissä on pieniä muutoksia ostovoimastandardina ilmaistuna:

• vähimmäispalkka yli 1 250 OVS (Luxemburg, Saksa, Alankomaat, Belgia, Ranska, Irlanti, Puola, Espanja, Slovenia)
• vähimmäispalkka 1 000–1 250 OVS (Romania, Liettua, Kreikka, Kroatia, Kypros, Portugali, Malta)
• vähimmäispalkka alle 1 000 OVS (Unkari, Tšekki, Slovakia, Viro, Latvia ja Bulgaria).

Ostovoimastandardina ilmaistunakin Bulgaria on jäsenvaltioiden häntäpäässä (799 OVS), ja Luxemburg säilyttää paikkansa kärjessä (1 912 OVS).

Lisätietoja on Eurostatin vähimmäispalkkatilastoja koskevassa raportissa.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

Oikeudenmukainen vähimmäispalkka takaamaan riittävä elintaso EU:ssa

Miten EU on parantanut työntekijöiden oikeuksia ja työoloja

Lisätietoja:

Euroopan työpaikkapäivät

Etsi EURES-neuvojaa

Eläminen ja työskentely EURES-maissa

EURESin työpaikkatietokanta

EURES-palvelut työnantajille

EURESin tapahtumakalenteri

Tulevat verkkotapahtumat

EURES Facebookissa

EURES X:ssä

EURES LinkedInissä

EURES Instagramissa