Elin- ja työolot: Suomi

Toteutus

Ei tietoa saatavilla

Elin- ja työolot

Ei tietoa saatavilla

Mistä löytää mahdollisuuksia

Ei tietoa saatavilla

Rahoitus ja tuki

Ei tietoa saatavilla

Elin- ja työolot

Ei tietoa saatavilla

Mistä löydän työtilaisuuksia

Oppisopimusoppilas etsii yleensä työpaikan itse tai jatkaa työskentelyä aiemmassa työpaikassaan. Oppisopimuskoulutuksen työpaikkoja voi löytää myös Työmarkkinatorin kautta (https://tyomarkkinatori.fi ) 

Rahoitus ja tuki

Oppisopimuskoulutus perustuu työsopimukseen, ja oppilas saa palkkaa koulutuksen ajalta. Oppilaalla on oikeus hakea teoriaopintojaksojen ajaksi opintotukea sen mukaan, mitä koulutuksen järjestäjä on vahvistanut oppisopimuksessa.

Lähes kaksi kolmasosaa (63%) suomalaisista asuu omistusasunnoissa. Vuokra-asuntojen saatavuus vaihtelee paikkakunnittain. Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa voi olla vaikea löytää sopivaa ja kohtuuhintaista asuntoa. Helsingin vuokrataso on etenkin keskustassa huomattavasti korkeampi kuin muualla Suomessa. Jos maahan muuttavalla on jo työpaikka tai hänelle on tarjottu työpaikkaa, työnantajaa voi pyytää auttamaan asunnon löytämisessä. Erilaisista asumistukimuodoista saa lisätietoja Kansaneläkelaitoksesta (Kela).

Yksityiset vuokranantajat ilmoittavat vuokra-asunnoista verkossa ja sanomalehdissä. Vuokra-asunnon voi löytää myös asunnonvälitystoimiston, internetin tai sanomalehteen laitetun "vuokrata halutaan" -ilmoituksen kautta. Sanomalehdissä on myös asunnonvälitystoimistojen osoitteita.

Linkit:

Suomessa kunta on velvollinen järjestämään perusopetusta kaikille kunnan alueella asuville lapsille. Kuntien verkkosivuilta löytyy tietoa mm. varhaiskasvatuksesta, esikoulu- sekä peruskouluopetuksen järjestämisestä. Päivähoitotoiminnalla on valtakunnalliset kasvatustavoitteet ja päivähoitopaikkaa voi hakea ympäri vuoden lasten hoitotarpeen mukaan. Lapsella on oikeus maksuttomaan esiopetukseen vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista ja peruskoulun aloittamista. 

Peruskoulussa on vuosiluokat 1–9, ja se on tarkoitettu koko 7–17-vuotiaiden ikäluokalle. Oppivelvollisuus on Suomessa pidennetty 18 vuoteen. Jokaisen on opiskeltava peruskoulun jälkeen. Nuori opiskelee esimerkiksi lukiossa tai ammattikoulussa ja suorittaa siellä toisen asteen tutkinnon. Sen jälkeen hän on suorittanut oppivelvollisuuden. Perusasteen jälkeisistä opintoihin hakemisesta tietoa löytyy Opintopolku.fi –sivustolta. Sivustolta löydät tietoa mm. lukioon, ammatilliseen koulutukseen, yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin ja oppisopimukseen hakemisesta. Palvelua ylläpitää Opetushallitus. Hakuohjeiden lisäksi sivustolta löydät kattavasti tietoa Suomen koulutusjärjestelmästä. 

Myös Työvoimaviranomaiselta voit kysyä opiskeluun liittyvistä asioista ja Kelan opintotukikeskuksesta saa tietoa opintojen rahoituksesta. Tutkintoon johtava korkeakoulutus on maksutonta EU/ETA-maista tuleville. EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opintonsa aloittavilta on peritty maksu 1.8.2017 lähtien.

Linkit:

Henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen toteuttaminen on yksi Euroopan rakenteellisista kulmakivistä, mikä on tarkoittanut käytännöllisten sääntöjen käyttöönottoa. Niillä on varmistettu se, että kansalaiset saavat matkustaa vapaasti ja helposti mihin tahansa Euroopan unionin jäsenvaltioon. Autolla matkustamisesta on tullut entistä helpompaa EU:ssa. Euroopan komissio on asettanut joukon yleisiä sääntöjä, joilla säännellään ajokorttien vastavuoroista tunnustamista, autovakuutuksen voimassaoloa ja mahdollisuutta rekisteröidä auto isäntämaassa.

Ajokortti EU:ssa

Euroopan unionissa on otettu käyttöön yhdenmukaistettu ajokorttimalli ja lisää vähimmäisvaatimuksia luvan saamiseksi. Näiden avulla vaaralliset kuljettajat voidaan pitää poissa Euroopan teiltä riippumatta siitä, missä he ovat ajokokeensa suorittaneet.

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa myönnetyt ajokortit ovat olleet saman näköisiä ja tuntuisia 19.1.2013 alkaen. Ajokortit tulostetaan muovinpalaselle, joka vastaa kooltaan ja muodoltaan luottokorttia.

Ajokorteille on otettu käyttöön yhdenmukaistetut hallinnolliset voimassaoloajat, ja ne ovat 10–15 vuotta moottoripyörille ja henkilöautoille. Näin viranomaiset voivat säännöllisesti päivittää ajokortin uusilla turvaominaisuuksilla, joiden takia sen väärentämisestä tai peukaloimisesta on tullut vaikeampaa. Silloin kortittomien tai ajokiellon saaneiden kuljettajien ei ole niin helppo huijata viranomaisia omassa maassaan tai muualla EU:ssa.

Uudella eurooppalaisella ajokortilla suojellaan myös haavoittuvassa asemassa olevia tienkäyttäjiä, sillä sen myötä on otettu käyttöön portaittainen ajolupa moottoripyörille ja muille kaksipyöräisille moottorikäyttöisille ajoneuvoille. Portaittainen ajolupajärjestelmä tarkoittaa sitä, että kuljettajilla on oltava kokemusta vähemmän tehokkaasta moottoripyörästä ennen tehokkaampiin pyöriin siirtymistä. Mopoilla on myös oma erillinen luokkansa (AM).

Ajokorttia on haettava maassa, jossa asut useimmiten tai säännöllisesti. Yleensä sillä tarkoitetaan maata, jossa asut vähintään 185 päivää kunakin kalenterivuonna henkilökohtaisten tai ammatillisten siteiden takia.

Jos sinulla on henkilökohtaisia / ammatillisia siteitä kahdessa tai useammassa EU:n jäsenvaltiossa, vakinainen asuinpaikka on paikka, jossa sinulla on henkilökohtaisia siteitä, edellyttäen, että palaat sinne säännöllisesti. Viimeksi mainitun edellytyksen ei tarvitse täyttyä, jos asut jäsenvaltiossa suorittaaksesi siellä tietyn ajan kestävän tehtävän.

Muutto toiseen EU-maahan korkeakoulussa tai yliopistossa opiskelua varten ei merkitse vakinaisen asuinpaikan muutosta. Voit kuitenkin hakea ajokorttia isäntämaassa, jos pystyt todistamaan opiskelleesi siellä vähintään kuusi kuukautta.

Auton rekisteröinti isäntämaassa

Jos muutat pysyvästi toiseen EU-maahan ja viet auton mukanasi, sinun on rekisteröitävä autosi ja maksettava siitä asiaankuuluvat verot uudessa asuinmaassasi.

Ajoneuvon rekisteröinnistä ja siihen liittyvistä veroista ei ole annettu yhteisiä sääntöjä EU:ssa. Joillakin mailla on sääntöjä, joiden nojalla ajoneuvon rekisteröinti on verotonta silloin, kun auto viedään pysyvän muuton yhteydessä toiseen maahan.

Verovapautuksen saamiseksi sinun on tutustuttava uudessa asuinmaassasi sovellettaviin määräaikoihin ja ehtoihin.

Kansalliset viranomaiset, joilta saat tarkat tiedot sovellettavista säännöistä ja määräajoista: https://europa.eu/youreurope/citizens/vehicles/registration/registration-abroad/index_fi.htm.

Autovakuutus

EU:n kansalaiset voivat vakuuttaa autonsa missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa, mikäli valitulla vakuutusyhtiöllä on isäntämaan kansallisen viranomaisen antama lupa myöntää asiaankuuluvia vakuutuksia. Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneella yrityksellä on oikeus myydä pakollisia liikennevakuutuksia ainoastaan, mikäli tietyt edellytykset täyttyvät. Vakuutus on voimassa koko unionin alueella huolimatta siitä, missä onnettomuus tapahtuu.

Verotus

Moottoriajoneuvojen osalta arvonlisävero (ALV) maksetaan yleensä siinä maassa, josta auto on ostettu, vaikka joissakin olosuhteissa ALV maksetaan kohdemaassa.

Lisätietoja säännöistä, joita sovelletaan, kun ajoneuvo hankitaan yhdestä EU:n jäsenvaltiosta ja se aiotaan rekisteröidä toisessa EU:n jäsenvaltiossa, on saatavilla seuraavasta linkistä: https://europa.eu/youreurope/citizens/vehicles/registration/taxes-abroad/index_fi.htm.

EU-kansalaiset sekä Liechtensteinin ja Sveitsin kansalaiset eivät tarvitse oleskelulupaa Suomeen. Heidän on kuitenkin rekisteröitävä oleskeluoikeutensa Suomessa, jos oleskelu kestää yli kolme kuukautta. Rekisteröinti tapahtuu Maahanmuuttovirastossa. Pohjoismaiden (Islanti, Norja, Ruotsi, Tanska, Färsaaret ja Grönlanti) kansalaisten on rekisteröidyttävä 6 kk ylittävän oleskelun osalta eli kyseessä olevan henkilön on ilmoitettava muutostaan paikalliselle rekisteriviranomaiselle (Digi- ja väestötietovirasto) viikon kuluessa muutostaja esitettävä henkilöllisyyden osoittava asiakirja (passi, poliisin myöntämä henkilökortti tai vastaava).

Jotta oleskeluoikeus voidaan rekisteröidä, tulee EU-kansalaisella olla Suomessa ololle peruste ja/tai riittävät varat. Perusteita ovat työskentely, opiskelu tai perheside Suomessa. Pysyvä oleskeluoikeus voidaan myöntää, kun EU-kansalainen on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti viisi vuotta. EU-kansalaisen perheenjäsenellä on oikeus pysyvään oleskeluun, kun hän on oleskellut Suomessa EU-kansalaisen kanssa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viisi vuotta rekisteröinnin jälkeen.

Ulkomaalaisen on lain mukaan ilmoitettava väestörekisteriin samat tiedot kuin Suomen kansalaisenkin, jos oleskelu Suomessa kestää vähintään vuoden. Rekisteröinti tapahtuu Digi- ja väestötietovirastossa (DVV), jossa määritellään henkilön kotikunta. EU-kansalaisilla tulee olla mukana passi tai virallinen kuvallinen henkilökortti sekä Maahanmuuttoviraston myöntämä Unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintitodistus. Muita tarvittavia asiakirjoja ovat todistus avioliitosta tai rekisteröidystä parisuhteesta sekä lasten syntymätodistukset (laillistetut). Tilapäisesti Suomessa oleskelevat ulkomaalaiset voivat toimittaa vapaaehtoisen rekisteröinti-ilmoituksen Digi- ja viestintäviraston lisäksi joko Kansaneläkelaitoksen (Kela) toimistoon tai verotoimistoon. Oleskelu on tilapäistä, jos se kestää alle vuoden.

Linkit:

Tutkintotodistusten selkeyden ja vastavuoroisen tunnustamisen tärkeys työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ratkaisevana lisänä

Mahdollisuudella saada tutkinnot ja pätevyydet tunnustetuiksi voi olla tärkeä merkitys, kun pohditaan päätöstä työskentelemisestä toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Siksi on välttämätöntä kehittää eurooppalainen järjestelmä, jolla voidaan taata ammattipätevyyksien vastavuoroinen hyväksyminen eri jäsenvaltioissa. Ainoastaan tämänkaltaisella järjestelmällä varmistetaan, että ammattipätevyyksien tunnustamatta jättämisestä ei muodostu estettä työntekijöiden liikkuvuudelle EU:ssa.

Ammattipätevyyksien tunnustamisen pääperiaatteet EU:ssa

Perusperiaatteen mukaisesti kaikkien EU:n kansalaisten olisi voitava vapaasti harjoittaa ammattiaan missä tahansa jäsenvaltiossa. Valitettavasti tämän periaatteen käytännön toteutuksen estävät usein kansalliset vaatimukset, jotka koskevat tiettyihin ammatteihin pääsyä isäntämaassa.

Jotta kyseiset erot eivät muodostuisi työskentelyn esteeksi, EU:ssa on perustettu järjestelmä ammattipätevyyksien tunnustamista varten. Tämän järjestelmän ehtojen mukaisesti säännellyt ammatit (ammatit, joissa edellytetään lakisääteisesti tiettyä pätevyyttä) ja ammatit, joita ei säännellä lakisääteisesti isäntämaassa, erotetaan toisistaan.

Toimet tutkintojen selkeyttämiseksi Euroopassa

Euroopan unionissa on ryhdytty merkittäviin toimiin tutkintojen läpinäkyvyyden lisäämiseksi Euroopassa:

• Yhteistyötä ammatillisessa koulutuksessa on lisätty, jotta kaikki todistusten ja tutkintotodistusten vastaavuuden selkeyttämiseen tarkoitetut välineet voidaan yhdistää yhdeksi helppokäyttöiseksi työkaluksi. Siihen kuuluu esimerkiksi eurooppalainen ansioluettelo tai Europass-koulutustodistus.
• Uusia konkreettisia toimia ammatillisen koulutuksen tunnustamisen ja laadun alalla on kehitetty.

Koulutusjärjestelmien erojen ylittäminen kaikkialla EU:ssa

EU:n jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmissä on edelleen merkittäviä eroja. EU:n viimeisimmät laajentumiset ja erilaiset koulutusperinteet ovat lisänneet tätä monimuotoisuutta entisestään. Tämän vuoksi on välttämätöntä laatia yhteiset säännöt, jotta voidaan taata pätevyyksien tunnustaminen.

Jotta voidaan selvitä kansallisten tutkintovaatimusten, koulutusmenetelmien ja koulutusrakenteiden monimuotoisuudesta, Euroopan komissio on esittänyt useita välineitä, joiden tavoitteena on varmistaa tutkintojen läpinäkyvyyden lisääminen ja tunnustaminen akateemisia ja ammatillisia tarkoituksia varten.

1. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF)

Eurooppalainen tutkintojen viitekehys on Euroopan komission keskeinen painopiste ammattipätevyyksien tunnustamismenettelyssä. Viitekehyksen päätavoitteena on luoda yhteyksiä eri kansallisten tutkintojärjestelmien välille ja taata tutkintotodistusten sujuva siirtäminen ja tunnustaminen.

2. Tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallinen tiedotuskeskus

Tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallisten tiedotuskeskusten verkosto perustettiin vuonna 1984 Euroopan komission aloitteesta. Nämä keskukset antavat neuvontaa ulkomailla suoritettujen tutkintojen ja opintojen akateemisessa tunnustamisessa. Tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallisilla tiedotuskeskuksilla, joita on kaikkien EU:n jäsenmaiden lisäksi Euroopan talousalueen maissa, on keskeinen tehtävä tutkintojen tunnustamismenettelyssä EU:ssa.

3. Eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä (ECTS)

Eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän tavoitteena on helpottaa ulkomailla suoritettujen tutkintojen ja opintojen tunnustamista. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1989, ja se perustuu opinto-ohjelmien kuvaamiseen ja opintopisteiden liittämiseen ohjelman osiin. Se on keskeinen lisä arvostettuun, opiskelijoille tarkoitettuun Erasmus-vaihto-ohjelmaan.

4. Europass

Europass on väline, jonka avulla varmistetaan ammatillisen osaamisen avoimuus. Se koostuu viidestä vakiomuotoisesta asiakirjasta:

• ansioluettelo
• saatekirjetyökalu
• ammatillisen tutkintotodistuksen Europass-liite
• korkeakoulututkintotodistuksen liite ja
• Europass-liikkuvuustodistus.

Europass-järjestelmä tekee osaamisesta ja tutkinnoista selkeitä ja helposti ymmärrettäviä eri puolilla Eurooppaa. Kansallisia Europass-keskuksia on perustettu kaikkiin Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen valtioihin, ja ne toimivat ensisijaisina yhteyspisteinä ihmisille, jotka hakevat Europass-järjestelmää koskevia tietoja.

Vakinaiseen työsuhteeseen saadaan ottaa 15 vuotta täyttänyt nuori, joka on suorittanut peruskoulun.  Kevyttä tilapäistä työtä koulun loma-aikana voi huoltajan luvalla tehdä myös nuori, joka täyttää saman kalenterivuoden aikana 14 vuotta.

Suurin osa työsuhteista on vakinaisia, vaikka määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Osa-aikatyö ei kuitenkaan ole Suomessa yhtä yleistä kuin muualla Euroopassa. Perhevapaiden ja päivähoitojärjestelmän ansiosta naiset osallistuvat aktiivisesti työelämään ja käyvät yleisesti kokopäivätyössä.

Yksityisiä työnvälityspalveluja tarjoavia yrityksiä on Suomessa runsaasti. Henkilöstöpalvelualan yritykset ja muut yksityiset työnvälitysyritykset eivät saa periä maksua työntekijältä, vaan näitä palveluja käyttävä yritys maksaa kulut.

Perinteisten työsuhteiden rinnalle on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut myös ns. kevytyrittäjyys. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä toimii yrittäjämäisesti, vaikkei hänelle itsellään ole yritystä vaan taloushallinto hoidetaan laskutuspalvelun kautta. Käytännössä työntekijä saattaa saada tehdystä työstä korvauksen palkan nimellä mutta työ- ja sosiaalivakuutuslainsäädännössä henkilö katsotaan yrittäjäksi. Lisätietoa kevytyrittäjyydestä verottajan verkkosivuilta.

Suomessa ei ole käytössä varsinaista määritelmää kausityölle. Kausityölaki perustuu kausityödirektiivissä annettuun määritelmään. Määritelmä direktiivin mukaisesti 3 artiklan 1 kohdan c alakohta: ”’kausiluonteisella toiminnalla’ [tarkoitetaan] toimintaa, jonka kausittaisiin olosuhteisiin liittyvä toistuva tapahtuma tai tapahtumasarja sitoo tiettyyn aikaan vuodesta, jolloin työvoimaa tarvitaan huomattavasti enemmän kuin tavallisesti käynnissä olevassa toiminnassa.”

Linkit:

Työsuhteen alkaessa solmitaan työsopimus. Siinä työntekijä sitoutuu tekemään määrättyjä töitä työnantajalle sovittua palkkaa ja muita etuja vastaan. Työsopimus voidaan työsopimuslain mukaan tehdä suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti. Työsopimuksen tekemistä kirjallisesti suositellaan kuitenkin mm. siitä syystä, että kirjallisella sopimuksella kumpikin osapuoli tietää ja voi tarvittaessa todistaa, mitä on sovittu. Vaikka työsopimusta ei tehtäisi kirjallisesti, työnantaja on silti velvollinen antamaan työntekijälle työsuhteen ehdot kirjallisena.

Työsuhteen ehdot perustuvat työnantajan ja työntekijän tarpeiden lisäksi työsopimuslakiin, työaikalakiin, vuosilomalakiin ja alan työehtosopimukseen. Ammattiliittojen ja työnantajaliittojen neuvottelemilla työehtosopimuksilla on merkittävä asema työntekijöiden vähimmäistyöehtojen määrittelyssä, ja ne kattavat lähes kaikki palkansaajat. Työehtosopimuksissa on määräyksiä mm. palkoista, työajoista ja vuosilomista. On hyvä tarkistaa huolellisesti työsopimukseen kirjatut työsuhteen ehdot. Työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi.

Työsuhteen alussa voidaan sopia koeajasta. Koeaikana kumpikin osapuoli voi purkaa työsopimuksen ilman irtisanomisaikaa. Nykylainsäädännön mukaan koeaika voi kestää enintään kuusi kuukautta. Kuitenkin joillain aloilla koeaika voi edelleenkin kestää enintään neljä kuukautta, sillä joissain työehtosopimuksissa on sovittu näin.

Työnantaja voi irtisanoa työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Tällaisia syitä voivat olla yrityksen taloudelliset vaikeudet tai työntekijän velvoitteiden vakava laiminlyönti. Määräaikaiset työsopimukset päättyvät ilman irtisanomista, kun määräaika on kulunut umpeen.

Kirjallisessa työsopimuksessa tai selvityksessä tulisi olla ainakin seuraavat tiedot:

• Työnantajan ja työntekijän koti- tai liikepaikka
• Työnteon alkamisajankohta
• Määräaikaisen sopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste
• Koeajan pituus (jos koeajasta sovitaan)
• Työntekopaikka; jos ei ole pääasiallista työntekopaikkaa, selvitys periaatteista, joiden mukaan työntekijä työskentelee eri kohteissa
• Työntekijän pääasialliset työtehtävät
• Työhön sovellettava työehtosopimus
• Palkan määräytymisperusteet ja palkanmaksukausi
• Säännöllinen työaika
• Vuosiloman määräytyminen
• Irtisanomisaika tai sen määräytyminen
• Vähintään 1 kk kestävässä ulkomaantyössä työn kesto, valuutta, jossa rahapalkka maksetaan, ulkomailla suoritettavat rahakorvaukset, luontoisedut ja työntekijän kotiuttamisen ehdot

Lisätietoa antaa työsuojeluhallinto, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Linkit:

Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon saavuttamiseen työelämässä pyritään sekä yhdenvertaisuuden edistämistoimilla että syrjinnän kieltävillä säännöksillä. Yhdenvertaisuuslain, samoin kuin muunkin yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön tavoitteena on turvata ihmisten samanlainen kohtelu.

Työelämässä noudatettavia yhdenvertaisuutta koskevia säännöksiä on yhdenvertaisuuslaissa ja työ- ja virkasuhdelainsäädännössä. Lisäksi sukupuolten välisestä tasa-arvosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (ns. tasa-arvolaki). Syrjintä työpaikasta ilmoitettaessa, työntekijää valittaessa ja palvelussuhteen aikana on rangaistavaa työsyrjintänä. Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Alle 18-vuotiaat nuoret työntekijät eivät saa tehdä aivan samoja töitä eivätkä samoin ehdoin kuin aikuiset. Nuorista työntekijöistä annetussa laissa on säädöksiä työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä ja nuorten työajoista. Nuoria työntekijöitä koskevat myös valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä, sosiaali- ja terveysministeriön asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta ja työ- ja elinkeinoministeriön päätös nuorille sopivista kevyistä töistä.

Lisätietoa antaa työsuojeluhallinto, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Linkit:

EU/ETA-maiden kansalaiset saavat harjoittaa liiketoimintaa samoin ehdoin kuin Suomen kansalaiset. Elinkeinolaissa on tarkemmat määräykset esimerkiksi eri aloilla tarvittavista luvista ja vaadittavasta koulutuksesta. Maahanmuuttajan on syytä selvittää lupamääräykset ja muut yritystoiminnan aloittamiseen liittyvät seikat ennen yrityksen perustamista tai itsenäisen ammatinharjoittamisen aloittamista. Yrittäjäksi aikovan täytyy tehdä yrityksestään ilmoitus Patentti- ja rekisterihallitukseen.

Oman yrityksen perustamista suunnitteleva voi ottaa yhteyttä seudullisiin yrityspalveluihin, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin (ELY-keskuksiin) ja uusyrityskeskuksiin. Myös paikalliset kauppakamarit ja elinkeinoasiamiehet ovat hyödyllisiä tietolähteitä. Kattava tietopaketti yrittämisestä löytyy Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämästä Suomi.fi- verkkopalvelusta.

 Työvoimaviranomainen antaa neuvoja yrittäjiksi aikoville järjestettävästä koulutuksesta ja myöntävät starttirahoja. Starttiraha on aloittavan yrittäjän tuki. Lisätietoja starttirahan ehdoista saa työvoimaviranomaisen verkkosivuilta.

Verohallinnon verkkosivuilta löytää tietoa yrittäjien verotuksesta suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi sekä palvelupuhelinnumerot myös ulkomailta soitettaessa.

Linkit:

Suomessa ei ole erillistä minimipalkkalakia. Useimmilla aloilla työehtosopimus määrittelee palkan ja muiden työehtojen vähimmäistason. Useat työehtosopimukset ovat lisäksi ns. yleissitovia; niitä noudatetaan sopimuksen kattamalla alalla siitä riippumatta, onko työnantaja sidottu työehtosopimukseen. Työnantaja ei saa sopia työntekijälle huonompia etuja kuin yleissitova työehtosopimus määrää. Sopimusten määrittelemiä palkkatasoja on sovellettava yhtä lailla suomalaisiin kuin ulkomaisiinkin työntekijöihin. Vaikka alalla ei olisi sellaista työehtosopimusta, jota työnantajan on noudatettava, on työstä kuitenkin maksettava tavanomainen ja kohtuullinen palkka.

Tarkempia tietoja yleissitovista työehtosopimuksista saa omasta työnantaja- tai työntekijäliitosta tai työsuojeluhallinnosta.

Työnantajan on palkan maksamisen yhteydessä annettava työntekijälle laskelma, josta käyvät ilmi palkan suuruus ja sen määräytymisperusteet. Palkkalaskelma on välttämätön apuväline palkan laskemisessa mahdollisesti tapahtuneiden laskuvirheiden tai muiden erehdyksien selvittämisessä.

Verojen ja sosiaaliturvamaksujen suorittamisesta löytyy ohjeita verohallinnon verkkopalvelusta myös mm. ruotsiksi ja englanniksi. Pääsääntöisesti työnantaja perii maksut työntekijän palkasta.

Lisätietoa antaa työsuojeluviranomainen, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Linkit:

Työaikalain mukaan säännöllinen työaika Suomessa on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Säännöllisestä työajasta voidaan poiketa laissa säädetyin tavoin joko työehtosopimuksin tai työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. Tällöin säännöllisen työajan on kuitenkin tasoittumisjakson kuluessa tasoituttava keskimäärin enintään 8 tuntiin vuorokaudessa ja 40 tuntiin viikossa.

Ylityötä saa teettää vain työntekijän kutakin kertaa varten erikseen antamalla suostumuksella. Työntekijän kokonaistyöaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Ylityöstä on maksettava työntekijälle korotettua palkkaa.

Työnantajan on pidettävä työaikakirjanpitoa, josta käyvät ilmi työtunnit ja maksetut korvaukset.

Lisätietoa antaa työsuojeluviranomainen, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä. 

Työsopimuslain ja työaikalain muutokset 1.8.2022: Työnantajan on jatkossa annettava työntekijälle kirjallisesti entistä kattavammat tiedot työsuhteen alkaessa. Tiedot on annettava, jos ne eivät käy ilmi kirjallisesta työsopimuksesta.

Vaihtelevan työajan sopimuksia käyttävien työnantajien on jatkossa tarkasteltava toteutunutta työaikaa 12 kuukauden välein. Aiempaa tarkemmat velvoitteet koskevat myös vaihtelevan työajan sopimusten työvuorosuunnittelua ja työvuoroluetteloon merkityn työvuoron peruuttamista.

Muidenkin osa-aikatyöntekijöiden ja määräaikaisten työntekijöiden kohdalla työnantajan on jatkossa annettava työntekijälle perusteltu vastaus, jos työntekijä pyytää työsopimuksen mukaisen työajan pidentämistä tai työsopimuksen keston pidentämistä.

 Linkit:

Vuosiloma

Vuosilomasta on määräyksiä sekä vuosilomalaissa että työehtosopimuksissa. Vuosilomalakia sovelletaan tietyin rajoituksin sekä työ- että virkasuhteessa tehtävään työhön. Vuosilomalaissa säädetään vuosilomaoikeuksista: vuosiloman pituudesta, vuosilomapalkasta, lomakorvauksesta ja vuosiloman antamisesta. Vuosilomalaki rakentuu pääosin ansaintaperiaatteelle: lomaa ansaitaan tekemällä työtä lomanmääräytymisvuoden eli 1.4. alkavan ja 31.3. päättyvän ajanjakson aikana joko 14 päivän tai 35 tunnin säännön mukaan. Työntekijällä on oikeus saada palkallista vuosilomaa joko kaksi tai kaksi ja puoli arkipäivää kultakin lomanmääräytymiskuukaudelta työsuhteen keston mukaan.

Sairausloma

Kun työntekijä sairastuu, hänen on heti ilmoitettava sairastumisestaan työpaikalle. Lääkärintodistus tarvitaan yleensä viimeistään kolmen sairauspäivän jälkeen, joillakin aloilla jo ensimmäisestä sairauspäivästä.

Työsopimuslaki velvoittaa työnantajaa maksamaan palkkaa sairauspäivärahan omavastuuajalta (sairastumispäivä ja yhdeksän seuraavaa päivää), jos työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden. Lisäksi alakohtainen työehtosopimus voi sisältää palkanmaksuvelvollisuuden tätä pidemmältäkin ajalta. Työehtosopimuksissa voi olla erilaisia määräyksiä palkallisen ajan kestosta ja palkan määrästä. Kun työnantajan palkanmaksuvelvollisuus päättyy, alkaa työntekijä saada sairauspäivärahaa sairausvakuutuksesta, jota hoitaa Kansaneläkelaitos (Kela). 

Perhevapaat

Suomessa työssäkäyvillä vanhemmilla on monia mahdollisuuksia ottaa vapaata pienten lasten hoitoa varten. Perhevapaita on monenlaisia. Näihin kuuluvat erityisraskausvapaa, äitiysvapaa, erityisäitiysvapaa, isyysvapaa ja vanhempainvapaa, hoitovapaa sekä osittainen ja tilapäinen hoitovapaa. Perhevapaiden päätyttyä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti omaan työhönsä tai toissijaisesti sitä vastaavaan työsopimuksen mukaiseen työhön vanhassa työpaikassaan.

Suomessa vanhempainvapaa määräytyy siten, että kummallakin vanhemmalla on oikeus 160 arkipäivän vanhempainvapaaseen lasta kohden. Yhteensä vanhempainvapaata on siis 320 arkipäivää per lapsi. Vanhempainvapaata voi käyttää joustavasti siihen asti, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Vanhempi voi luovuttaa omasta 160 päivän kiintiöstään enintään 63 arkipäivää toiselle vanhemmalle tai muulle lapsen hoitoon osallistuvalla henkilölle. Molemmat vanhemmat voivat olla vanhempainvapaalla samanaikaisesti enintään 18 arkipäivän ajan.  Perhevapaiden ajalta Kansaneläkelaitos (Kela) maksaa päivärahaa, joka on suhteutettu työntekijän tuloihin. Joissakin työehtosopimuksissa on sovittu, että osasta äitiysvapaata saa täyden palkan.

Kelasta saa lisätietoa perhevapaamahdollisuuksista ja muista yhteiskunnan tarjoamista etuuksista.

Opintovapaa

Opintovapaajärjestelmän tavoitteena on parantaa työelämässä toimivan väestön koulutus- ja opiskelumahdollisuuksia. Opiskelun ei tarvitse liittyä työnantajan toimintaan, vaan työntekijä voi valita vapaasti opintojensa kohteen. Opintovapaaoikeudet koskevat työntekijöitä, virkamiehiä ja viranhaltijoita. Henkilöllä, jonka päätoiminen palvelussuhde saman työnantajan palveluksessa on kestänyt yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä vuoden, on oikeus opintovapaaseen.

Linkit:

Tietyksi määräajaksi sovittu työsopimus päättyy sovitun määräajan tai työn päättyessä ilman erillistä irtisanomista ja irtisanomisaikaa.

Toistaiseksi tehty työsopimus päätetään irtisanomalla työsopimuslain, työehtosopimuksen tai työsopimuksen irtisanomisaikoja noudattaen. Työntekijä ei tarvitse erityistä perustetta irtisanoutumiselleen. Hän on kuitenkin velvollinen noudattamaan irtisanomisaikaa uhalla, että hän joutuu suorittamaan työnantajalle noudattamatta jätetyn irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän.

Työsopimuksessa voidaan sopia normaalitapauksessa enintään kuuden kuukauden koeajasta, jonka aikana sopimus voidaan molemmin puolin purkaa päättymään heti. Koeaikana työsopimusta ei saa kuitenkaan purkaa syrjivillä tai muilla koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla.

Työnantaja voi irtisanoa työsuhteen, jos siihen on asiallinen ja painava syy. Tämä vaatimus koskee sekä työntekijästä johtuvista syistä että työnantajan toimintaedellytyksien muutoksista johtuvista syistä toteutettavia irtisanomisia. Työnantajan irtisanoessa työntekijän irtisanomisajat vaihtelevat työsuhteen pituuden mukaan 14 päivästä puoleen vuoteen. Työntekijän irtisanoutuessa irtisanomisaika on 14 päivää, jos työsuhde on kestänyt enintään viisi vuotta, ja yksi kuukausi yli viiden vuoden työsuhteissa.

Työsopimuksen saa purkaa vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena pidetään toisen sopijapuolen velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että toiselta sopijapuolelta ei voida edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Purkamisessa työsuhde päättyy välittömästi ilman irtisanomisaikaa.

Työntekijällä on oikeus saada työtodistus silloin, kun työsuhde lakkaa. Työtodistuksesta käy selville työsuhteen kesto ja työtehtävän laatu. Jos työntekijä haluaa, todistukseen on merkittävä myös työsuhteen päättymisen syy sekä arvio työntekijän osoittamasta työtaidosta ja käytöksestä.

Lisätietoa antaa työsuojeluhallinto, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Linkit:

Suomessa työntekijöiden järjestäytymisaste on varsin korkea verrattuna moneen Euroopan maahan: noin 70 % työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon. Muutokset järjestäytymisasteessa ovat olleet pieniä 2000-luvulla, mutta huomattavaa on, että pelkästään työttömyyskassaan kuuluvien osuus on noussut viime vuosina. Lainsäädäntö turvaa sekä työnantajan että työntekijän oikeuden kuulua yhdistykseen tai osallistua niiden toimintaan. Järjestäytymisvapautta ei voi rajoittaa millään sopimuksilla.

Suomessa palkansaajilla on useita ammattiliittoja, jotka kuuluvat kolmeen eri palkansaajakeskusjärjestöön. Nämä ovat Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK (21 jäsenliittoa; jäsenet työskentelevät työntekijäammateissa kuten myyjinä ja kirvesmiehinä), Toimihenkilökeskusjärjestö STTK (17 jäsenliittoa; jäsenet työskentelevät toimihenkilöammateissa kuten sairaanhoitajina ja työnjohtajina) ja korkeasti koulutettujen palkansaajien keskusjärjestö AKAVA (36  jäsenyhdistystä; jäsenet työskentelevät korkeakoulutusta edellyttävissä ammateissa kuten opettajina ja lääkäreinä).

Linkit:

Yksittäiset työriidat

Työsuojeluviranomaiset valvovat työlainsäädännön noudattamista. Viranomaisten on annettava ohjeita, neuvoja ja lausuntoja työsuojelulainsäädännön soveltamisesta. Työsuojeluviranomaisten valvontatehtävät ovat pääasiassa ehkäiseviä, tuomioistuimet vastaavat jatkotoimista. Mahdollisuutta työriidan sovitteluun on selvitettävä ammattiliitolta, joka pystyy auttamaan ja mahdollisesti myös tarjoamaan oikeudellisen neuvonantajan. Myös henkilöstön edustajaan voi ottaa yhteyttä.

Lakot

Työriitojen sovittelusta annetussa laissa vahvistetaan työehto- ja virkaehtosopimusneuvottelujen toteuttamista koskevat säännöt.

Työriitoja koskevassa lainsäädännössä erotetaan "eturiidat" ja "oikeusriidat". Työehto- ja virkaehtosopimuksen tekemistä tai muuttamista koskeva riita on tämän järjestelmän mukaan eturiita. Eturiidassa osapuolet voivat neuvottelujen ja pakollisen sovittelun jälkeen ryhtyä työtaisteluun (lakkoon).

Sopimuskautena (osapuolten välisen sopimuksen voimassaoloaikana) on kuitenkin työrauhavelvoite eli osapuolten on pidättäydyttävä työnseisauksista. Sopimuskautena syntyneet työriidat ovat oikeusriitoja, jotka voidaan ratkaista ainoastaan neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa. Tällaiset riidat voivat koskea työehto- ja virkaehtosopimuksen pätevyyttä tai tulkintaa.

Yksittäiset ammattiliitot voivat mennä lakkoon, mutta myös palkansaajakeskusjärjestöt voivat vaatia oikeuksien ja sopimusten parantamista lakkoilemalla. Työnantajalle ja valtakunnansovittelijalle on ilmoitettava lakosta viimeistään kaksi viikkoa ennen lakon alkamista. Ilmoituksessa on mainittava lakon syyt, laajuus ja alkamishetki. Sopimuksettoman tilan aikana työnantajapuoli voi painostaa työntekijöitä työsululla eli estää työntekijöitä tekemästä työtä sulkemalla työpaikan. Lailliseen työtaisteluun osallistuneita yksittäisiä työntekijöitä ei saa syrjiä, eikä heille saa määrätä seuraamuksia. Jos työmarkkinatuomioistuin pitää työtaistelua laittomana, ammattiliitot voidaan tuomita sakkoihin.

Linkit:

Suomi on ollut itsenäinen demokraattinen tasavalta vuodesta 1917. Maan ylimmän valtionpäämiehen, presidentin, toimikausi kestää kuusi vuotta. Vuodesta 2024 alkaen presidenttinä on toiminut Alexander Stubb. Eduskunta valitaan joka neljäs vuosi. Maan suurimmat puolueet ovat Kansallinen Kokoomus, Sosiaalidemokraatit ja Perussuomalaiset. Eduskunta säätää lait, päättää valtion talousarviosta, käsittelee kansainväliset sopimukset sekä valvoo maan hallituksen toimia. Myös kunnallisvaalit järjestetään joka neljäs vuosi. Niissä valitaan edustajat kunnan tai kaupungin valtuustoon. Kunnilla on Suomessa oikeus kerätä veroja ja myös valta päättää taloutensa hoidosta. Kunnat tuottavat asukkailleen peruspalvelut. Tärkeimpiä kuntien tarjoamia palveluja ovat päiväkodit, koulut, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut.

Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle sekä toimeenpanovalta hallitukselle ja tasavallan presidentille. Virkamiehet valmistelevat lain siinä ministeriöissä, jonka alaan asia kuuluu. Periaatteellisesti merkittävimpiä hankkeita valmistellaan komiteoissa ja toimikunnissa, joissa on mukana eri hallinnonalojen, puolueiden ja muiden eturyhmien edustajia. Eturyhmien näkemykset huomioidaan lausuntokierroksilla ja erityisissä kuulemistilaisuuksissa.

Tuomioistuimet jaotellaan yleisiin tuomioistuimiin ja hallintotuomioistuimiin. Lisäksi on eräitä erityistuomioistuimia. Yleisiä tuomioistuimia ovat käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus (KKO). Käräjäoikeudet käsittelevät riita- ja rikosasioita. Hovioikeudet käsittelevät pääasiassa käräjäoikeuksien päätöksistä tehtyjä valituksia. Hovioikeuden tuomiosta voi valittaa korkeimpaan oikeuteen siinä tapauksessa, että KKO myöntää valitusluvan.

Hallintotuomioistuimia ovat hallinto-oikeudet sekä korkein hallinto-oikeus. Hallinto-oikeudet käsittelevät viranomaisten päätöksistä tehtyjä valituksia.

Poliisi ei kuulu oikeuslaitokseen, mutta sen tehtäviin kuuluu esitutkinta eli rikoksen oikeudellisen selvittelyn ensimmäinen vaihe.

Oikeudellista apua tarvitseva kustantaa avun lähtökohtaisesti itse. Jollei apua tarvitsevalla ole tähän varaa, apu voidaan kustantaa joko osaksi tai kokonaan valtion varoin. Oikeusavun antamista varten valtiolla on oikeusaputoimistoja. Näissä toimistoissa oikeusapua tarjoavat julkiset oikeusavustajat. Oikeusapua voi saada kaikissa oikeudellisissa asioissa.

Kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista löytyy yksityiskohtaista tietoa oikeusministeriön ylläpitämästä portaalista Demokratia.fi.

Linkit:

Vuonna 2024 palkansaajien ansiot ovat nousseet jonkin verran. Tilastokeskuksen kokeellisen tulorekisterin palkat ja palkkiot -tilaston mukaan kesäkuussa 2024 palkka- ja palkkiotulojen mediaani oli 3 796 euroa. Tammikuussa 2024 mediaani oli 3 160 euroa.

Moniin Euroopan maihin verrattuna Suomessa on melko korkea verotaso. Verovaroilla kustannetaan kansainvälisesti korkeatasoiset palvelut, esimerkiksi terveydenhuolto ja koulutus sekä lasten ja iäkkäiden hoito.

Henkilö on Suomessa verovelvollinen, jos hän asuu maassa pysyvästi, eli yli kuusi kuukautta.

Jos ulkomaalaisen työntekijän oleskelu Suomessa kestää korkeintaan 6 kuukautta, työnantaja voi pidättää palkasta lähdeveroa 35 %. Ennen veron perimistä palkasta vähennetään 17 €/ päivä. Lähdevero on lopullinen vero eikä työntekijä anna veroilmoitusta Suomeen. Työntekijä voi myös vaatia progressiivista verotusta, jolloin verotus toimitetaan kuin yli kuusi kuukautta kestävässä oleskelussa.

Jos ulkomaalaisen työskentely Suomessa kestää yli kuusi kuukautta, verotus hoidetaan samalla tavoin kuin suomalaisillakin. Muuttajan kannattaa ensimmäiseksi asioida Digi- ja väestötietovirastossa, joka myöntää hänelle suomalaisen henkilötunnuksen. Sen jälkeen verotoimisto antaa hänelle verokortin, jonka mukaan työnantaja pidättää veron palkasta. Veroa maksetaan kaikista, Suomessa ja muissa maissa ansaituista tuloista.

Ansiotuloista maksetaan veroa sekä valtiolle että kunnalle. Ansiotulojen verotus on progressiivista. Valtiolle maksettavan veron suuruus määräytyy valtion tuloveroasteikon mukaan. Manner-Suomen keskimääräinen kunnallisveroprosentti nousi 7,54 prosenttiin (+0,07 pro- senttiyksikköä vuodesta 2024) kuntavaalivuodelle 2025. Evankelisluterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien jäsenet maksavat lisäksi kirkollisveroa. Kukin seurakunta määrää kirkollisveroprosenttinsa vuosittain. Vuonna 2024 kirkollisveroprosentti vaihteli 1-2,1 prosentin välillä. Palkansaajan nettopalkasta perittiin vuonna 2024 myös eläkevakuutus- sekä työttömyysvakuutusmaksua sekä sairausvakuutusmaksua, mikä sisältyy ennakkoperinnässä verokortin pidätysprosenttiin. Oman veroprosentin voi laskea verohallinnon sivuilta löytyvällä verolaskurilla.

Pääomatuloveron määrä ilmoitetaan vuosittain. Vuonna 2025 pääomatuloja verotetaan siten, että 30 000 euroon asti veroprosentti on 30%. Tämän ylittävältä osalta pääomatuloveroa maksetaan 34%.

Arvonlisävero on tavallisesti 24 %. Ruoasta maksetaan arvonlisäveroa 14 %. Arvonlisäverokantojen soveltamisaloihin tuli muutoksia 1.1.2025 alkaen. Suurin osa 10 prosentin arvonlisäveron soveltamisalaan aiemmin kuuluneista tavaroista ja palveluista siirtyi 14 prosentin soveltamisalaan. Ajoneuvovero koostuu perusverosta ja käyttövoimaverosta. Ajoneuvolle, jota käytetään muulla voimalla tai polttoaineella kuin moottoribensiinillä, määrätään käyttövoimaveroa. Lisätietoja saa liikenne- ja viestintävirastosta (TRAFICOM).

Verotoimistot opastavat maahanmuuttajaa kaikissa verotukseen liittyvissä asioissa. Neuvoja on saatavissa myös puhelimitse verohallinnon palvelunumeroista. 

Linkit:

Vuonna 2024 Suomen kotitalouksien suurimmat menoerät kohdistuivat asumiseen ja energiaan, liikenteeseen sekä elintarvikkeisiin. Asumisen osuus oli kaikkein suurin menoerä, joka muodosti keskimäärin kolmanneksen kotitalouksien kaikista kulutusmenoista. Lisäksi liikenteeseen kului noin 13–15 % menoista riippuen kotitalouden koostumuksesta. Kolmas merkittävä menoerä, ruoka ja alkoholittomat juomat, kattoi noin 13 % kokonaiskuluista, mikä vastasi arviolta noin 5 000 euroa vuodessa kotitaloutta kohden. 

 Suomi sijoittui kahdeksanneksi korkeimmalle kaikkien Euroopan maiden joukossa ruoan ja alkoholittomien juomien hintatasoa mittaavassa Eurostatin hintavertailussa. Suomen hintatasoindeksi oli 110, sama kuin Itävallalla ja Ranskalla. Tämä tarkoittaa, että ruoan ja alkoholittomien juomien hinnat olivat Suomessa noin 10% kalliimpia kuin EU-maissa keskimäärin vuonna 2024. . Tietyt tuoteryhmät, kuten alkoholi ja tupakka, olivat Suomessa erityisen kalliita korkean verotuksen vuoksi, ja alkoholin hinnat olivat Euroopan kolmanneksi korkeimmat. 

Tuotteiden hinnat vaihtelevat paljon, riippuen ostopaikasta. Alla joitain esimerkkihintoja (v. 2024):

Kevytmaito (l)                         1,25 e

Voi (500 g)                             3,79 e

Kananmunat (kg)                   4,07 e

Naudan jauheliha (kg)          11,88 e

Kirjolohi (kg)                         20,00 e

Kahvipaketti (500 g)               7,99 e

Ruokaperuna (kg)                  1,20 e

Banaani (kg)                           1,69 e

Tomaatti (kg)                          6,50 e

Bensiini 95 E10 (l)                  1,966 e

Diesel (l)                                 1,920 e

Elokuvalippu (kpl)                15,00 e

Linkit:

Enemmistö suomalaisista, 72,3% asuu omistusasunnossa. Asuntojen hintataso vaihtelee suuresti maan eri osissa. Kohtuuhintaisen vuokra-asunnon löytäminen voi olla hidasta varsinkin suurissa kaupungeissa. Tilastokeskuksen mukaan vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat nousivat vuoden 2025 tammi-maaliskuussa pääkaupunkiseudulla 0,1 % ja muualla Suomessa 1,4 % vuodessa. Keskimääräinen vuokra oli vuonna 2024  pääkaupunkiseudulla 21 €/m². 

Vuokrataso oli korkeampi erityisesti suurimmissa kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Espoossa, jossa asuntojen ylitarjonta vaikutti kuitenkin maltillisesti vuokriin.  Vuonna 2025 vuokrien odotetaan nousevan vaihtelevasti eri puolilla Suomea ja eri asumismuodoissa. Pääkaupunkiseudulla vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat nousivat 0,1 % ja muualla Suomessa 1,4 % vuoden 2025 tammi-maaliskuussVuokrasopimus ja sen muutokset on syytä tehdä kirjallisesti. Vuokra maksetaan tavallisesti kuukausittain etukäteen. Vuokranantaja voi pyytää vakuudeksi enintään kolmen kuukauden vuokraa vastaavaa ennakkomaksua. Asunnon irtisanomisaika on täysi kalenterikuukausi. Irtisanomisaika lasketaan alkavaksi sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana vuokranantajan edustaja on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen. Määräaikainen vuokrasopimus voidaan irtisanoa vain poikkeustapauksissa.

Ulkomaalaiset voivat hankkia vapaasti Suomesta kiinteistön ja/tai asunto-osakkeen. Usein asunnon ostamiseksi joko säästetään tai otetaan asuntolainaa ainakin 10–20 vuodeksi. Asunto-osakkeen ostotarjous vahvistetaan joko käsirahalla tai sopimalla vakiokorvaus peruuttamisen varalta. Asunnon ostotarjouksesta ei voi yleensä vetäytyä ilman kustannuksia. Asunnon osto vahvistetaan kauppakirjalla, jonka asunnon myyjä ja ostaja laativat kahtena kappaleena. Ostajan on maksettava varainsiirtovero kahden kuukauden kuluessa kaupantekopäivästä (kahden yksityisen henkilön välisessä kaupassa), heti kaupantekopäivänä (kiinteistönvälittäjän välittämässä kaupassa) tai kahden kuukauden kuluessa omistusoikeuden siirtymisestä (uudet asunnot). 

Asumisoikeus on vaihtoehto asunnon vuokraamiselle ja omistamiselle. Asumisoikeusasuntoon pääsee tehtyään asumisoikeussopimuksen ja maksettuaan asumisoikeusmaksuna osan asunnon hankintahinnasta. Asumisen aikana maksetaan käyttövastiketta. Talon omistaja ei voi irtisanoa asumisoikeussopimusta. Asumisoikeuden haltija voi myydä asumisoikeuden tai vaihtaa asunnon toiseen. Asuntoa ei voi lunastaa omaksi. Asumisoikeusasuntoja on tarjolla suurimmissa kaupungeissa ja kunnissa.

Lisäksi on mahdollista hankkia osaomistusasunto. Tällaisesta asunnosta asukas lunastaa itselleen aluksi tietyn osuuden (15%) ja maksaa asunnosta vuokraa. Myöhemmin asukkaan on mahdollista ostaa asunto kokonaan itselleen.

Linkit:

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille 1.1.2023. Hyvinvointialueet, pääkaupunkialueella Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä, vastaavat julkisen terveydenhuollon järjestämisestä. Terveyspalvelut jaetaan perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuollon palveluita tuotetaan sosiaali- ja terveyskeskuksissa osana kansanterveystyötä. Erikoissairaanhoidon palveluita järjestetään pääosin sairaaloissa ja niiden poliklinikoilla. Erikoissairaanhoitoon pääsy edellyttää yleensä lähetettä.

Julkiset terveyspalvelut ovat joko maksuttomia tai maksullisia. Valtio ohjaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksupolitiikkaa lainsäädännöllä. Tavoitteena on, että asiakasmaksut ovat kohtuullisia eivätkä ole esteenä palveluihin hakeutumiselle. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat joko maksuttomia, asiakasmaksu on tasasuuruinen tai asiakasmaksu määräytyy tulojen ja perhesuhteiden mukaan (ns. tulosidonnainen maksu).

Yksityiset terveyspalvelut täydentävät julkisia palveluita. Suurin osa yksityisestä terveydenhuollosta on potilaiden itse tai vakuutustensa kautta rahoittamaa. Myös hyvinvointialue voi hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. 

Julkisen sektorin terveydenhuoltopalveluita voivat käyttää henkilöt, joilla on kotikunta Suomessa. Kotikunnan rekisteröi Digi- ja väestötietovirasto. Suomessa sairausvakuutettu henkilö saa ns. Kela-kortin Kansaneläkelaitokselta eli Kelalta. 

Suomessa tilapäisesti oleskelevilla EU-maiden ja Sveitsin kansalaisilla on oikeus käyttää julkisia terveydenhuoltopalveluita, mikäli heillä on eurooppalainen sairaanhoitokortti. Korttia on haettava kotimaan terveydenhuoltoviranomaiselta ennen matkalle lähtöä. Hoitoon hakeuduttaessa on sairaanhoitokortin lisäksi esitettävä henkilöllisyystodistus. Eurooppalainen sairaanhoitokortti oikeuttaa kantajansa käyttämään Suomen julkisia terveydenhoitopalveluita samaan hintaan kuin suomalaistenkin. Kortin tarkoituksena on tarjota Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle sairaanhoitoa esimerkiksi äkillisen sairaustapauksen sattuessa tai tilanteessa, jossa jo olemassa oleva krooninen sairaus vaatii välttämätöntä hoitoa. Mikäli tilapäisen Suomessa oleskelun pääasiallisena tarkoituksena on kuitenkin saada Suomessa hoitoa, kortti ei kata hoidosta syntyviä kustannuksia.

Tarkemmin tietoja sairausvakuuttamisesta voi kysyä Kelan kansainvälisten asioiden keskuksesta tai lukea verkkosivuilta https://www.eu-terveydenhoito.fi/.

Kansaneläkelaitos korvaa osan yksityisen lääkärien perimistä palkkioista, mikäli asiakkaalla on Kela-kortti tai eurooppalainen sairaanhoitokortti. Korvausta on haettava Kansaneläkelaitokselta kuuden kuukauden kuluessa.

Lääkkeitä myydään vain apteekeissa.

Linkit:

Suomen koulutusjärjestelmä ryhmitellään koulutusasteittain. Koulutusjärjestelmä muodostuu yleissivistävästä peruskoulutuksesta, peruskoulun jälkeisestä toisen asteen koulutuksesta ja korkeakoulutuksesta. Lisäksi aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla opetusasteilla. Valtaosan perusopetuksesta antavat kunnalliset peruskoulut. Suomessa on lisäksi 40 yksityistä perusasteen koulua. Yksityisiä kouluja ovat mm. steinerkoulut, uskonnolliset koulut ja osa vieraskielisistä kouluista.

Koulutus on Suomessa pääsääntöisesti maksutonta kaikilla tutkintoon johtavilla tasoilla Suomen, mutta myös EU/ETA-maiden kansalaisille. Aterioista, matkoista, majoituksesta, oppimateriaaleista sekä terveydenhuollosta ja opiskelijajärjestöjen jäsenmaksuista voi kuitenkin tulla kuluja. EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opintonsa aloittavilta on puolestaan alettua periä maksua 1.8.2017 lähtien.

Jokainen Suomessa vakinaisesti asuva lapsi on oppivelvollinen. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Peruskoulu suoritetaan tavallisesti yhdeksässä vuodessa. Oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna lapsi voi osallistua maksuttomaan esiopetukseen. Suomessa on joitakin peruskouluja ja lukioita, joissa käytetään vierasta kieltä joko yhtenä tai ainoana opetuskielenä.

Oppivelvollisuus laajeni vuodesta 2021 alkaen niin, että jokaisella peruskoulun päättävällä yhdeksäsluokkalaisella on velvollisuus hakeutua ja jatkaa toisen asteen koulutuksessa. Tavoitteena on turvata jokaiselle nuorelle elämässä ja yhteiskunnassa tarvittava osaaminen ja sivistys. Oppivelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon.

Toisen asteen koulutusta annetaan lukioissa ja ammattikouluissa. 2–4-vuotinen lukio antaa yleissivistävää opetusta ja johtaa ylioppilastutkintoon. Ammatillisen tutkinnon suorittaminen kestää tavallisesti kolme vuotta. Ammattitutkinto voidaan suorittaa oppilaitoksessa tai oppisopimuskoulutuksessa. Oppisopimuskoulutus perustuu opiskelijan ja työnantajan väliseen työsopimukseen (oppisopimus), jonka koulutuksen järjestäjä vahvistaa. Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa lisäksi näyttötutkintona. Sekä ylioppilastutkinto että ammatillinen perustutkinto antavat kelpoisuuden hakea korkeakouluopintoihin. 

Korkeakoulutusta antavat Suomessa ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Ammattikorkeakoulut ovat suuntautuneet työelämään ja yliopistot tieteellisen tutkimukseen. Ammattikorkeakouluja on 22. Lisäksi Ahvenanmaalla toimii oma ammattikorkeakoulu ja Tampereella Poliisiammattikorkeakoulu. Opinnot ammattikorkeakoulussa kestävät 3-4 vuotta ja johtavat alempaan korkeakoulututkintoon. Hankittuaan vähintään kolme vuotta alan työkokemusta alemman ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet voivat hakea suorittamaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Tutkinto suoritetaan 1–1,5 vuodessa, läheisessä yhteistyössä työelämän kanssa. 

Suomessa on 13 yliopistoa: kymmenen monitieteistä yliopistoa, yksi teknillinen yliopisto, yksi kauppakorkeakoulu sekä yksi taideyliopisto. Yliopistojen verkko kattaa maan eri osat ja tarjoaa opiskelupaikan lähes kolmasosalle ikäluokasta. Lisäksi sotilasalan korkea-asteen tutkintoja voi suorittaa Maanpuolustuskorkeakoulussa. Yliopistojen tutkintorakenne on kaksiportainen: useimmilla aloilla opiskelijat suorittavat ensin alemman korkeakoulututkinnon eli kandidaatin tutkinnon ja jatkavat sen jälkeen ylempään korkeakoulututkintoon eli maisterin tutkintoon. Alempi korkeakoulututkinto on mahdollista suorittaa kolmessa vuodessa ja ylempi korkeakoulututkinto yleensä kahdessa vuodessa. Ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen yliopistossa voi jatkaa opiskelua lisensiaatin tai tohtorin tutkintoon.

Vuoden 2023 lopussa noin 75 % suomalaisista yli 15-vuotiaista oli suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon.

Linkit:

Suomalainen kulttuurielämä on vilkasta ja etenkin pääkaupunkiseudulla myös kansainvälistä. Suomesta löytyy yli 1000 museota, kymmeniä teattereita ja konserttitaloja. Perinteisesti suomalainen musiikki on niittänyt maailmalla mainetta Sibeliuksen ja Merikannon sävellyksillä. 

Kesäisin suomalaiset viihtyvät maaseudulla kesämökeillään ja silloin kulttuuritarjonta on monipuolisempaa kaupunkien ulkopuolellakin. Nuoret suuntaavat kesäisin kuuntelemaan lempimusiikkiaan festareille ja tanssimusiikin ystävät lavatansseihin.

Suomalaiset tapaavat toisiaan tyypillisesti kulttuuriharrastusten ohella myös liikunnan merkeissä. Neljä vuodenaikaa tarjoaa hyvät mahdollisuudet ulkoiluun hiihdosta patikointiin ja sauvakävelyyn. Retkeily ja telttailu on Suomessa vaivatonta, sillä jokamiehenoikeudet mahdollistavat luonnossa liikkumisen melko vapaasti. Myös sisäliikuntamahdollisuudet ovat Suomessa hyvät; erityisen suosittuja lajeja ovat palloilulajit kuten jääkiekko ja sähly, sekä uinti.

Olennainen osa suomalaista kulttuuria on myös saunominen. Valtaosassa suomalaisia koteja on sauna. Suomi tunnetaan Angry Birds-pelien kotimaana ja suomalaisen identiteetin tärkeä kivijalka on myös Lapissa asuva joulupukki!

Linkit:

Syntymä

Lapsen vanhempien tai huoltajan on ilmoitettava lapsen nimet ja äidinkieli väestötietojärjestelmään kolmen kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Tiedot ilmoitetaan siihen Digi- ja väestötietoviraston yksikköön, jonka toimialueella lapsen äidillä on kotikunta tai väestökirjanpitokunta. Jos lapsi otetaan evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnan jäseneksi, tiedot ilmoitetaan kastavalle papille.

Avioliitto

Suomessa avioliiton voi solmia Digi- ja väestötietovirastossa (eli DVV), käräjäoikeudessa, kirkossa tai muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa. Ennen vihkimistä avioliiton esteet tutkitaan. Tutkinnan voi suorittaa DVV tai se evankelis-luterilainen tai ortodoksinen seurakunta, johon toinen vihittävistä kuuluu. Tutkintatodistus on jätettävä maistraatille ennen vihkimistä. Lisäksi vihkiparin on ilmoitettava, mitkä sukunimet puolisot ottavat käyttöönsä.

Aviopuolisoilla on oikeus toistensa omaisuuteen. Tätä oikeutta voidaan muuttaa ennen avioliittoa tehdyllä sopimuksella, joka on kirjattava DVV:ssa.

Avioero on mahdollinen kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen. Tavallisesti lapsilla on oikeus tavata kumpaakin vanhempaansa näiden avioeron jälkeen.

Parisuhteen rekisteröinti

Kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voi Suomessa solmia avioliiton (lakimuutos 1.3.2017.

Kuolema

Hautaus voidaan järjestää yksityisesti perheen tai hautaustoimiston toimesta. Seurakuntien hautausmaat ovat yleisiä hautausmaita, joista myös kirkkoon kuulumaton voi saada hautapaikan. Kuoleman jälkeen on pidettävä perunkirjoitus, jossa luetteloidaan vainajan ja mahdollisen lesken varat ja velat. Jos testamentissa ei ole muuta määrätty, periminen määräytyy laissa säädetyn perintökaaren mukaan.

Linkit: