Elin- ja työolot: Suomi

Toteutus

Harjoittelupaikkojen kestot vaihtelevat. Useimmiten harjoittelut ovat kokopäivätyötä.

Elin- ja työolot

Ei tietoa saatavilla

Mistä löytää mahdollisuuksia

Harjoittelupaikkoja voi tiedustella suoraan työnantajalta, mutta tällöin on erityisen tärkeä selvittää, olisiko kyseessä palkallinen harjoittelu. Harjoittelupaikoista voidaan myös mainita yrityksien ja organisaatioiden sosiaalisessa mediassa. Harjoittelupaikkoja voi löytää seuraavilta sivuilta: 

Rahoitus ja tuki

Ei tietoa saatavilla

Elin- ja työolot

Ei tietoa saatavilla

Mistä löydän työtilaisuuksia

Oppisopimusoppilas etsii yleensä työpaikan itse tai jatkaa työskentelyä aiemmassa työpaikassaan. Oppisopimuskoulutuksen työpaikkoja voi löytää myös Työmarkkinatorin kautta (https://tyomarkkinatori.fi ) 

Rahoitus ja tuki

Oppisopimuskoulutus perustuu työsopimukseen, ja oppilas saa palkkaa koulutuksen ajalta. Oppilaalla on oikeus hakea teoriaopintojaksojen ajaksi opintotukea sen mukaan, mitä koulutuksen järjestäjä on vahvistanut oppisopimuksessa.

Lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista asuu omistusasunnoissa. Vuokra-asuntojen saatavuus vaihtelee paikkakunnittain. Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa voi olla vaikea löytää sopivaa ja kohtuuhintaista asuntoa. Helsingin vuokrataso on etenkin keskustassa huomattavasti korkeampi kuin muualla Suomessa. Jos maahan muuttavalla on jo työpaikka tai hänelle on tarjottu työpaikkaa, työnantajaa voi pyytää auttamaan asunnon löytämisessä. Erilaisista asumistukimuodoista saa lisätietoja Kansaneläkelaitoksesta (Kela).

Yksityiset vuokranantajat ilmoittavat vuokra-asunnoista pääosin nettisivuille, sosiaalisessa mediassa ja toisinaan sanomalehdissä. Vuokra-asunnon voi löytää myös asunnonvälitystoimiston tai sosiaalisen median ilmoituksen kautta. Sanomalehdissä on myös asunnonvälitystoimistojen osoitteita.

Linkit:

Suomessa kunta on velvollinen järjestämään perusopetusta kaikille kunnan alueella asuville lapsille. Kuntien verkkosivuilta löytyy tietoa mm. varhaiskasvatuksesta, esikoulu- sekä peruskouluopetuksen järjestämisestä. Varhaiskasvatuksella on valtakunnalliset kasvatustavoitteet ja päivähoitopaikkaa voi hakea ympäri vuoden lasten hoitotarpeen mukaan. Lapsella on oikeus maksuttomaan esiopetukseen vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista ja peruskoulun aloittamista. 

Peruskoulussa on vuosiluokat 1–9. Peruskoulu alkaa yleensä 7-vuotiaana ja suurin osa oppilaista valmistuu peruskoulusta 16-vuotiaana. Suomessa oppivelvollisuus jatkuu 18-vuotiaaksi saakka tai siihen, kun nuori valmistuu lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta. Opiskelu voi tapahtua esimerkiksi lukiossa, ammattikoulussa tai oppisopimuksella. Näitä kutsutaan toisen asteen opinnoiksi. Sen jälkeen opiskelija on suorittanut oppivelvollisuuden. Peruskoulun jälkeisistä opintoihin hakemisesta tietoa löytyy Opintopolku.fi –sivustolta. Sivustolta löydät tietoa mm. lukioon, ammatilliseen koulutukseen, yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin ja oppisopimukseen hakemisesta. Palvelua ylläpitää Opetushallitus. Hakuohjeiden lisäksi sivustolta löydät kattavasti tietoa Suomen koulutusjärjestelmästä. 

Tutkintoon johtava korkeakoulutus on maksutonta EU/ETA-maista tuleville. EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opintonsa aloittavilta on peritty maksu 1.8.2017 lähtien.

Linkit:

Henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen toteuttaminen on yksi Euroopan rakenteellisista kulmakivistä, mikä on tarkoittanut käytännöllisten sääntöjen käyttöönottoa. Niillä on varmistettu se, että kansalaiset saavat matkustaa vapaasti ja helposti mihin tahansa Euroopan unionin jäsenvaltioon. Autolla matkustamisesta on tullut entistä helpompaa EU:ssa. Euroopan komissio on asettanut joukon yleisiä sääntöjä, joilla säännellään ajokorttien vastavuoroista tunnustamista, autovakuutuksen voimassaoloa ja mahdollisuutta rekisteröidä auto isäntämaassa.

Ajokortti EU:ssa

Euroopan unionissa on otettu käyttöön yhdenmukaistettu ajokorttimalli ja lisää vähimmäisvaatimuksia luvan saamiseksi. Näiden avulla vaaralliset kuljettajat voidaan pitää poissa Euroopan teiltä riippumatta siitä, missä he ovat ajokokeensa suorittaneet.

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa myönnetyt ajokortit ovat olleet saman näköisiä ja tuntuisia 19.1.2013 alkaen. Ajokortit tulostetaan muovinpalaselle, joka vastaa kooltaan ja muodoltaan luottokorttia.

Ajokorteille on otettu käyttöön yhdenmukaistetut hallinnolliset voimassaoloajat, ja ne ovat 10–15 vuotta moottoripyörille ja henkilöautoille. Näin viranomaiset voivat säännöllisesti päivittää ajokortin uusilla turvaominaisuuksilla, joiden takia sen väärentämisestä tai peukaloimisesta on tullut vaikeampaa. Silloin kortittomien tai ajokiellon saaneiden kuljettajien ei ole niin helppo huijata viranomaisia omassa maassaan tai muualla EU:ssa.

Uudella eurooppalaisella ajokortilla suojellaan myös haavoittuvassa asemassa olevia tienkäyttäjiä, sillä sen myötä on otettu käyttöön portaittainen ajolupa moottoripyörille ja muille kaksipyöräisille moottorikäyttöisille ajoneuvoille. Portaittainen ajolupajärjestelmä tarkoittaa sitä, että kuljettajilla on oltava kokemusta vähemmän tehokkaasta moottoripyörästä ennen tehokkaampiin pyöriin siirtymistä. Mopoilla on myös oma erillinen luokkansa (AM).

Ajokorttia on haettava maassa, jossa asut useimmiten tai säännöllisesti. Yleensä sillä tarkoitetaan maata, jossa asut vähintään 185 päivää kunakin kalenterivuonna henkilökohtaisten tai ammatillisten siteiden takia.

Jos sinulla on henkilökohtaisia / ammatillisia siteitä kahdessa tai useammassa EU:n jäsenvaltiossa, vakinainen asuinpaikka on paikka, jossa sinulla on henkilökohtaisia siteitä, edellyttäen, että palaat sinne säännöllisesti. Viimeksi mainitun edellytyksen ei tarvitse täyttyä, jos asut jäsenvaltiossa suorittaaksesi siellä tietyn ajan kestävän tehtävän.

Muutto toiseen EU-maahan korkeakoulussa tai yliopistossa opiskelua varten ei merkitse vakinaisen asuinpaikan muutosta. Voit kuitenkin hakea ajokorttia isäntämaassa, jos pystyt todistamaan opiskelleesi siellä vähintään kuusi kuukautta.

Auton rekisteröinti isäntämaassa

Jos muutat pysyvästi toiseen EU-maahan ja viet auton mukanasi, sinun on rekisteröitävä autosi ja maksettava siitä asiaankuuluvat verot uudessa asuinmaassasi.

Ajoneuvon rekisteröinnistä ja siihen liittyvistä veroista ei ole annettu yhteisiä sääntöjä EU:ssa. Joillakin mailla on sääntöjä, joiden nojalla ajoneuvon rekisteröinti on verotonta silloin, kun auto viedään pysyvän muuton yhteydessä toiseen maahan.

Verovapautuksen saamiseksi sinun on tutustuttava uudessa asuinmaassasi sovellettaviin määräaikoihin ja ehtoihin.

Kansalliset viranomaiset, joilta saat tarkat tiedot sovellettavista säännöistä ja määräajoista: https://europa.eu/youreurope/citizens/vehicles/registration/registration-abroad/index_fi.htm.

Autovakuutus

EU:n kansalaiset voivat vakuuttaa autonsa missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa, mikäli valitulla vakuutusyhtiöllä on isäntämaan kansallisen viranomaisen antama lupa myöntää asiaankuuluvia vakuutuksia. Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneella yrityksellä on oikeus myydä pakollisia liikennevakuutuksia ainoastaan, mikäli tietyt edellytykset täyttyvät. Vakuutus on voimassa koko unionin alueella huolimatta siitä, missä onnettomuus tapahtuu.

Verotus

Moottoriajoneuvojen osalta arvonlisävero (ALV) maksetaan yleensä siinä maassa, josta auto on ostettu, vaikka joissakin olosuhteissa ALV maksetaan kohdemaassa.

Lisätietoja säännöistä, joita sovelletaan, kun ajoneuvo hankitaan yhdestä EU:n jäsenvaltiosta ja se aiotaan rekisteröidä toisessa EU:n jäsenvaltiossa, on saatavilla seuraavasta linkistä: https://europa.eu/youreurope/citizens/vehicles/registration/taxes-abroad/index_fi.htm.

EU-kansalaiset sekä Liechtensteinin ja Sveitsin kansalaiset eivät tarvitse oleskelulupaa Suomeen. Heidän on kuitenkin rekisteröitävä oleskeluoikeutensa Suomessa, jos oleskelu kestää yli kolme kuukautta. Rekisteröinti tapahtuu Maahanmuuttovirastossa (Migri). Pohjoismaiden (Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti) kansalaisten ei tarvitse rekisteröidä oleskeluoikeuttaan Maahanmuuttovirastossa. Jos he muuttavat Suomeen, heidän tulee rekisteröidä tietonsa Digi- ja väestötietovirastossa (DVV).

Jotta oleskeluoikeus voidaan rekisteröidä, tulee EU-kansalaisella olla Suomessa ololle peruste ja/tai riittävät varat. Perusteita voivat olla työskentely, opiskelu tai perheside Suomessa. Pysyvä oleskeluoikeus voidaan myöntää, kun EU-kansalainen on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti viisi vuotta. EU-kansalaisen perheenjäsenellä on oikeus pysyvään oleskeluun, kun hän on oleskellut Suomessa EU-kansalaisen kanssa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viisi vuotta rekisteröinnin jälkeen.

Ulkomaalaisen henkilötiedot voidaan rekisteröidä Suomen väestötietojärjestelmään Digi- ja väestötietovirastossa (DVV), jos henkilöllä on laillinen oleskeluoikeus Suomessa ja rekisteröinnille on peruste, kuten työ, opiskelu, perheside tai oleskelulupa. Samassa yhteydessä voidaan ratkaista oikeus kotikuntaan. EU-kansalaisen tulee esittää voimassa oleva passi tai virallinen henkilökortti sekä tarvittaessa Maahanmuuttoviraston myöntämä unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintitodistus. Perhesuhteiden rekisteröintiä varten voidaan tarvita virallisia ja tarvittaessa laillistettuja asiakirjoja, kuten avioliittotodistus ja lasten syntymätodistukset.

Linkit:

Tutkintotodistusten selkeyden ja vastavuoroisen tunnustamisen tärkeys työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ratkaisevana lisänä

Mahdollisuudella saada tutkinnot ja pätevyydet tunnustetuiksi voi olla tärkeä merkitys, kun pohditaan päätöstä työskentelemisestä toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Siksi on välttämätöntä kehittää eurooppalainen järjestelmä, jolla voidaan taata ammattipätevyyksien vastavuoroinen hyväksyminen eri jäsenvaltioissa. Ainoastaan tämänkaltaisella järjestelmällä varmistetaan, että ammattipätevyyksien tunnustamatta jättämisestä ei muodostu estettä työntekijöiden liikkuvuudelle EU:ssa.

Ammattipätevyyksien tunnustamisen pääperiaatteet EU:ssa

Perusperiaatteen mukaisesti kaikkien EU:n kansalaisten olisi voitava vapaasti harjoittaa ammattiaan missä tahansa jäsenvaltiossa. Valitettavasti tämän periaatteen käytännön toteutuksen estävät usein kansalliset vaatimukset, jotka koskevat tiettyihin ammatteihin pääsyä isäntämaassa.

Jotta kyseiset erot eivät muodostuisi työskentelyn esteeksi, EU:ssa on perustettu järjestelmä ammattipätevyyksien tunnustamista varten. Tämän järjestelmän ehtojen mukaisesti säännellyt ammatit (ammatit, joissa edellytetään lakisääteisesti tiettyä pätevyyttä) ja ammatit, joita ei säännellä lakisääteisesti isäntämaassa, erotetaan toisistaan.

Toimet tutkintojen selkeyttämiseksi Euroopassa

Euroopan unionissa on ryhdytty merkittäviin toimiin tutkintojen läpinäkyvyyden lisäämiseksi Euroopassa:

• Yhteistyötä ammatillisessa koulutuksessa on lisätty, jotta kaikki todistusten ja tutkintotodistusten vastaavuuden selkeyttämiseen tarkoitetut välineet voidaan yhdistää yhdeksi helppokäyttöiseksi työkaluksi. Siihen kuuluu esimerkiksi eurooppalainen ansioluettelo tai Europass-koulutustodistus.
• Uusia konkreettisia toimia ammatillisen koulutuksen tunnustamisen ja laadun alalla on kehitetty.

Koulutusjärjestelmien erojen ylittäminen kaikkialla EU:ssa

EU:n jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmissä on edelleen merkittäviä eroja. EU:n viimeisimmät laajentumiset ja erilaiset koulutusperinteet ovat lisänneet tätä monimuotoisuutta entisestään. Tämän vuoksi on välttämätöntä laatia yhteiset säännöt, jotta voidaan taata pätevyyksien tunnustaminen.

Jotta voidaan selvitä kansallisten tutkintovaatimusten, koulutusmenetelmien ja koulutusrakenteiden monimuotoisuudesta, Euroopan komissio on esittänyt useita välineitä, joiden tavoitteena on varmistaa tutkintojen läpinäkyvyyden lisääminen ja tunnustaminen akateemisia ja ammatillisia tarkoituksia varten.

1. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF)

Eurooppalainen tutkintojen viitekehys on Euroopan komission keskeinen painopiste ammattipätevyyksien tunnustamismenettelyssä. Viitekehyksen päätavoitteena on luoda yhteyksiä eri kansallisten tutkintojärjestelmien välille ja taata tutkintotodistusten sujuva siirtäminen ja tunnustaminen.

2. Tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallinen tiedotuskeskus

Tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallisten tiedotuskeskusten verkosto perustettiin vuonna 1984 Euroopan komission aloitteesta. Nämä keskukset antavat neuvontaa ulkomailla suoritettujen tutkintojen ja opintojen akateemisessa tunnustamisessa. Tutkintotodistusten akateemisen tunnustamisen kansallisilla tiedotuskeskuksilla, joita on kaikkien EU:n jäsenmaiden lisäksi Euroopan talousalueen maissa, on keskeinen tehtävä tutkintojen tunnustamismenettelyssä EU:ssa.

3. Eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä (ECTS)

Eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän tavoitteena on helpottaa ulkomailla suoritettujen tutkintojen ja opintojen tunnustamista. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1989, ja se perustuu opinto-ohjelmien kuvaamiseen ja opintopisteiden liittämiseen ohjelman osiin. Se on keskeinen lisä arvostettuun, opiskelijoille tarkoitettuun Erasmus-vaihto-ohjelmaan.

4. Europass

Europass on väline, jonka avulla varmistetaan ammatillisen osaamisen avoimuus. Se koostuu viidestä vakiomuotoisesta asiakirjasta:

• ansioluettelo
• saatekirjetyökalu
• ammatillisen tutkintotodistuksen Europass-liite
• korkeakoulututkintotodistuksen liite ja
• Europass-liikkuvuustodistus.

Europass-järjestelmä tekee osaamisesta ja tutkinnoista selkeitä ja helposti ymmärrettäviä eri puolilla Eurooppaa. Kansallisia Europass-keskuksia on perustettu kaikkiin Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen valtioihin, ja ne toimivat ensisijaisina yhteyspisteinä ihmisille, jotka hakevat Europass-järjestelmää koskevia tietoja.

Työnantaja saa ottaa kokoaikaiseen työsuhteeseen 15 vuotta täyttäneen nuoren, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän. Neljätoista vuotta täyttänyt tai saman kalenterivuoden aikana 14 vuotta täyttävä nuori voi huoltajan suostumuksella tehdä kevyttä työtä, joka ei vaaranna hänen terveyttään tai kehitystään eikä haittaa koulunkäyntiä. Koulujen loma-aikana tällaista työtä voidaan tehdä enintään puolet loma-ajasta. 

Suomessa valtaosa työsuhteista on vakituisia. Määräaikaisia työsuhteita käytetään esimerkiksi sijaisuuksissa, projektitöissä ja kausiluonteisissa tehtävissä. Työ voidaan tehdä kokoaikaisena tai osa-aikaisena. Perhevapaajärjestelmä, varhaiskasvatuspalvelut sekä työelämän tasa-arvoa edistävät käytännöt tukevat sekä naisten että miesten osallistumista työelämään.

Suomessa toimii runsaasti yksityisiä rekrytointi- ja henkilöstöpalveluyrityksiä. Työnvälityspalveluista ei saa periä maksua työnhakijalta, vaan palvelun kustannuksista vastaa palvelua käyttävä työnantaja.

Perinteisten työsuhteiden rinnalla on yleistynyt myös niin sanottu kevytyrittäjyys. Kevytyrittäjä tarjoaa palvelujaan itsenäisesti ja laskuttaa työnsä laskutuspalveluyrityksen kautta ilman omaa yritystä. Henkilön asema työntekijänä tai yrittäjänä ratkaistaan tapauskohtaisesti työn tekemisen olosuhteiden perusteella. Lisätietoa löytyy Verohallinnon verkkosivuilta.

Kausityölainsäädäntö perustuu EU:n kausityödirektiiviin, jonka mukaan kausiluonteisella toiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jossa työvoiman tarve liittyy tiettyyn vuodenaikaan tai toistuvaan kausittaiseen tapahtumaan ja työvoimaa tarvitaan tällöin huomattavasti enemmän kuin tavanomaisessa toiminnassa. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi maatalous, puutarhatalous, matkailu ja eräät luonnontuotealat.

Work Help Finland on maksuton mobiilisovellus, joka tarjoaa ulkomaisille työntekijöille tietoa työskentelystä Suomessa. Sovelluksesta löytyy työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa tietoa 26 kielellä sekä yhteystiedot viranomaisiin ja muihin avuntarjoajiin mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Linkit:

Työsuhteen alkaessa työnantaja ja työntekijä tekevät työsopimuksen. Työsopimuksessa sovitaan työn tekemisestä, palkasta sekä muista työsuhteen ehdoista. Työsopimus voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti. Kirjallista työsopimusta suositellaan aina, sillä se helpottaa sovittujen ehtojen todentamista myöhemmin. Jos työsopimusta ei tehdä kirjallisesti, työnantajan on yleensä annettava työntekijälle kirjallinen selvitys työsuhteen keskeisistä ehdoista. 

Työsuhteen ehdot määräytyvät työsopimuksen lisäksi muun muassa työsopimuslain, työaikalain, vuosilomalain sekä sovellettavan työehtosopimuksen perusteella. Suomessa työehtosopimukset muodostavat työsopimuksen perustan. Työehtosopimukset ovat työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välisiä sopimuksia, joissa sovitaan toimialan vähimmäistyöehdoista, kuten palkoista, työajoista, vuosilomista ja erilaisista lisistä. Työsopimuksen ehdot eivät saa olla työntekijän kannalta työehtosopimuksen vähimmäisehtoja heikommat. 

Työsuhteen alussa voidaan sopia koeajasta. Koeajan tarkoituksena on, että sekä työnantaja että työntekijä voivat arvioida, vastaako työsuhde odotuksia. Koeajan enimmäispituus on kuusi kuukautta, mutta työsopimuksessa voidaan sopia myös tätä lyhyemmästä koeajasta. Koeaikana työsopimus voidaan purkaa välittömästi ilman irtisanomisaikaa, mutta purkaminen ei saa perustua syrjiviin tai muutoin epäasiallisiin syihin. 

Työnantaja voi irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain laissa säädetyllä perusteella. Irtisanomiseen voivat johtaa esimerkiksi työnantajan toimintaan liittyvät taloudelliset tai tuotannolliset syyt taikka työntekijän työsuhteeseen liittyvien velvoitteiden olennainen laiminlyönti. Määräaikainen työsopimus päättyy yleensä sovitun määräajan tai sovitun työn valmistumisen perusteella ilman erillistä irtisanomista.

Kirjallisessa työsopimuksessa tai selvityksessä tulisi olla ainakin seuraavat tiedot:

• Työnantajan ja työntekijän koti- tai liikepaikka
• Työnteon alkamisajankohta
• Määräaikaisen sopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste
• Koeajan pituus (jos koeajasta sovitaan)
• Työntekopaikka; jos ei ole pääasiallista työntekopaikkaa, selvitys periaatteista, joiden mukaan työntekijä työskentelee eri kohteissa
• Työntekijän pääasialliset työtehtävät
• Työhön sovellettava työehtosopimus
• Palkan määräytymisperusteet ja palkanmaksukausi
• Säännöllinen työaika
• Vuosiloman määräytyminen
• Irtisanomisaika tai sen määräytyminen

Lisätietoa antaa työsuojeluhallinto, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Linkit:

Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon saavuttamiseen työelämässä pyritään sekä yhdenvertaisuuden edistämistoimilla että syrjinnän kieltävillä säännöksillä. Yhdenvertaisuuslain, samoin kuin muunkin yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön tavoitteena on turvata ihmisten samanlainen kohtelu.

Työelämässä noudatettavia yhdenvertaisuutta koskevia säännöksiä on yhdenvertaisuuslaissa ja työ- ja virkasuhdelainsäädännössä. Lisäksi sukupuolten välisestä tasa-arvosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (ns. tasa-arvolaki). Syrjintä työpaikasta ilmoitettaessa, työntekijää valittaessa ja palvelussuhteen aikana on rangaistavaa työsyrjintänä. Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Alle 18-vuotiaat nuoret työntekijät eivät saa tehdä aivan samoja töitä eivätkä samoin ehdoin kuin aikuiset. Nuorista työntekijöistä annetussa laissa on säädöksiä työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä ja nuorten työajoista. Nuoria työntekijöitä koskevat myös valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä, sosiaali- ja terveysministeriön asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta ja työ- ja elinkeinoministeriön päätös nuorille sopivista kevyistä töistä.

Lisätietoa antaa työsuojeluhallinto, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Linkit:

EU/ETA-maiden kansalaiset saavat harjoittaa liiketoimintaa samoin ehdoin kuin Suomen kansalaiset. Elinkeinolaissa on tarkemmat määräykset esimerkiksi eri aloilla tarvittavista luvista ja vaadittavasta koulutuksesta. Yrittäjäksi aikovan tulee selvittää lupamääräykset ja muut yritystoiminnan aloittamiseen liittyvät seikat ennen yrityksen perustamista tai itsenäisen ammatinharjoittamisen aloittamista. Yrittäjäksi aikovan täytyy tehdä yrityksestään ilmoitus Patentti- ja rekisterihallitukseen.

Oman yrityksen perustamista suunnitteleva voi ottaa yhteyttä alueellisiin yrityspalveluihin, Elinvoimakeskusksiin ja uusyrityskeskuksiin. Myös paikalliset kauppakamarit ovat hyödyllisiä tietolähteitä. Kattava tietopaketti yrittämisestä löytyy Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämästä Suomi.fi- verkkopalvelusta.

Työvoimaviranomainen antaa neuvoja yrittäjiksi aikoville järjestettävästä koulutuksesta ja myöntävät starttirahoja. Starttiraha on aloittavan yrittäjän tuki. Lisätietoja starttirahan ehdoista saa työvoimaviranomaisen verkkosivuilta.

Verohallinnon verkkosivuilta löytää tietoa yrittäjien verotuksesta suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi sekä palvelupuhelinnumerot myös ulkomailta soitettaessa.

Linkit:

Suomessa ei ole erillistä minimipalkkalakia. Useimmilla aloilla työehtosopimus määrittelee palkan ja muiden työehtojen vähimmäistason. Useat työehtosopimukset ovat lisäksi ns. yleissitovia; niitä noudatetaan sopimuksen kattamalla alalla siitä riippumatta, onko työnantaja sidottu työehtosopimukseen. Työnantaja ei saa sopia työntekijälle huonompia etuja kuin yleissitova työehtosopimus määrää. Sopimusten määrittelemiä palkkatasoja on sovellettava yhtä lailla suomalaisiin kuin ulkomaisiinkin työntekijöihin. Vaikka alalla ei olisi sellaista työehtosopimusta, jota työnantajan on noudatettava, on työstä kuitenkin maksettava tavanomainen ja kohtuullinen palkka.

Tarkempia tietoja yleissitovista työehtosopimuksista saa omasta työnantaja- tai työntekijäliitosta tai työsuojeluhallinnosta.

Työnantajan on palkan maksamisen yhteydessä annettava työntekijälle laskelma, josta käyvät ilmi palkan suuruus ja sen määräytymisperusteet. Palkkalaskelma on välttämätön apuväline palkan laskemisessa mahdollisesti tapahtuneiden laskuvirheiden tai muiden erehdyksien selvittämisessä.

Verojen ja sosiaaliturvamaksujen suorittamisesta löytyy ohjeita verohallinnon verkkopalvelusta myös mm. ruotsiksi ja englanniksi. Pääsääntöisesti työnantaja perii maksut työntekijän palkasta.

Lisätietoa antaa työsuojeluviranomainen, jonka verkkosivuilla on tietoa monilla eri kielillä.

Linkit:

Työaikalain mukaan säännöllinen työaika Suomessa on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työaika voidaan kuitenkin järjestää työaikalain ja työehtosopimusten sallimissa rajoissa siten, että se tasoittuu keskimäärin säädettyyn enimmäismäärään sovitun tasoittumisjakson aikana. 

Ylityötä voidaan teettää vain työntekijän suostumuksella. Työntekijän työaika, ylityö mukaan lukien, ei saa ylittää keskimäärin 48 tuntia viikossa työaikalaissa säädetyn tarkastelujakson aikana. Ylityöstä maksetaan lain tai työehtosopimuksen mukainen korotettu palkka tai annetaan vastaava vapaa-aika. 

Työnantajan on pidettävä työaikakirjanpitoa, josta käyvät ilmi tehdyt työtunnit sekä niistä maksetut korvaukset. 

Työsuojeluviranomaiset valvovat työaikalainsäädännön noudattamista ja antavat neuvontaa työntekijöille ja työnantajille. Lisätietoa on saatavilla työsuojeluviranomaisen verkkosivuilla useilla eri kielillä.

Työsuhteen ehtojen kirjallinen selvitys

Työnantajan on annettava työntekijälle kirjallisesti tiedot työsuhteen keskeisistä ehdoista, elleivät ne käy ilmi kirjallisesta työsopimuksesta. Lisäksi vaihtelevaa työaikaa käyttävien työntekijöiden työaikaa on tarkasteltava säännöllisesti, ja työnantajalla on velvollisuus perustella työntekijälle mahdolliset päätökset, jotka koskevat työajan tai määräaikaisen työsuhteen keston muuttamista koskevia pyyntöjä.

Linkit:

Vuosiloma

Vuosilomasta on määräyksiä sekä vuosilomalaissa että työehtosopimuksissa. Vuosilomalakia sovelletaan tietyin rajoituksin sekä työ- että virkasuhteessa tehtävään työhön. Vuosilomalaissa säädetään vuosilomaoikeuksista: vuosiloman pituudesta, vuosilomapalkasta, lomakorvauksesta ja vuosiloman antamisesta. Vuosilomalaki rakentuu pääosin ansaintaperiaatteelle: lomaa ansaitaan tekemällä työtä lomanmääräytymisvuoden eli 1.4. alkavan ja 31.3. päättyvän ajanjakson aikana joko 14 päivän tai 35 tunnin säännön mukaan. Työntekijä ansaitsee vuosilomaa työsuhteen keston mukaan joko kaksi tai kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

Sairausloma

Työntekijän on ilmoitettava sairastumisestaan työnantajalle viipymättä työnantajan ohjeiden mukaisesti. Työnantaja voi edellyttää luotettavaa selvitystä työkyvyttömyydestä, kuten lääkärin- tai terveydenhoitajan todistusta.

Työsopimuslaki velvoittaa työnantajaa maksamaan palkkaa sairauspäivärahan omavastuuajalta (sairastumispäivä ja yhdeksän seuraavaa päivää), jos työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden. Lisäksi alakohtainen työehtosopimus voi sisältää palkanmaksuvelvollisuuden tätä pidemmältäkin ajalta. Työehtosopimuksissa voi olla erilaisia määräyksiä palkallisen ajan kestosta ja palkan määrästä. Kun työnantajan palkanmaksuvelvollisuus päättyy, alkaa työntekijä saada sairauspäivärahaa sairausvakuutuksesta, jota hoitaa Kansaneläkelaitos (Kela). 

Perhevapaat

Suomessa työssäkäyvillä vanhemmilla on mahdollisuus käyttää erilaisia perhevapaita lapsen syntymän ja hoidon yhteydessä. Perhevapaisiin kuuluvat erityisraskausvapaa, raskausvapaa, vanhempainvapaa, hoitovapaa, osittainen hoitovapaa sekä tilapäinen hoitovapaa.

Perhevapaiden päätyttyä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä tai, ellei se ole mahdollista, muuhun työsopimuksen mukaiseen tai sitä vastaavaan työhön.

Kummallakin vanhemmalla on oikeus 160 arkipäivän vanhempainvapaaseen lasta kohden. Vanhempi voi luovuttaa omasta vanhempainvapaakiintiöstään enintään 63 arkipäivää toiselle vanhemmalle, puolisolle tai muulle laissa määritellylle lapsen hoitoon osallistuvalle henkilölle. Vanhempainvapaan voi käyttää joustavasti siihen saakka, kun lapsi täyttää kaksi vuotta.

Perhevapaiden ajalta Kansaneläkelaitos (Kela) maksaa vanhempainpäivärahaa, jonka määrä perustuu pääsääntöisesti hakijan tuloihin. Joillakin aloilla työehtosopimukset velvoittavat työnantajaa maksamaan palkkaa osalta perhevapaata.

Opintovapaa

Opintovapaajärjestelmän tavoitteena on parantaa työelämässä toimivan väestön koulutus- ja opiskelumahdollisuuksia. Opiskelun ei tarvitse liittyä työnantajan toimintaan, vaan työntekijä voi valita vapaasti opintojensa kohteen. Opintovapaaoikeudet koskevat työntekijöitä, virkamiehiä ja viranhaltijoita. Henkilöllä, jonka päätoiminen palvelussuhde saman työnantajan palveluksessa on kestänyt yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä vähintään vuoden, on oikeus opintovapaaseen opintovapaalain mukaisesti.

Linkit:

Määräaikainen työsopimus päättyy sovitun määräajan kuluttua tai sovitun työn valmistuttua ilman erillistä irtisanomista. 

Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus päätetään irtisanomalla työsopimus. Irtisanomisessa on noudatettava lain, työehtosopimuksen tai työsopimuksen mukaista irtisanomisaikaa. Työntekijä voi irtisanoutua ilman erityistä syytä, mutta hänen tulee noudattaa sovittua irtisanomisaikaa. Jos työntekijä jättää irtisanomisajan noudattamatta, työnantajalla voi olla oikeus vaatia korvausta aiheutuneesta vahingosta. 

Työsuhteen alussa voidaan sopia koeajasta. Koeajan enimmäispituus on yleensä kuusi kuukautta. Määräaikaisessa työsuhteessa koeaika saa olla enintään puolet työsopimuksen kestosta, kuitenkin enintään kuusi kuukautta. Koeaikana työsopimus voidaan purkaa välittömästi ilman irtisanomisaikaa. Purkaminen ei kuitenkaan saa perustua syrjiviin tai muihin koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisiin syihin. 

Työnantaja voi irtisanoa työsuhteen vain laissa säädetyllä asiallisella perusteella. Peruste voi liittyä esimerkiksi työntekijän velvollisuuksien olennaiseen rikkomiseen tai laiminlyöntiin taikka työnantajan toiminnan taloudellisiin, tuotannollisiin tai toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuviin syihin. 

Työnantajan noudatettava irtisanomisaika vaihtelee työsuhteen keston mukaan 14 päivästä kuuteen kuukauteen. Työntekijän irtisanomisaika on 14 päivää, jos työsuhde on kestänyt enintään viisi vuotta, ja yksi kuukausi, jos työsuhde on jatkunut yli viisi vuotta. 

Työsopimus voidaan purkaa vain erittäin painavasta syystä. Tällöin toisen osapuolen sopimusvelvoitteiden rikkominen tai laiminlyönti on niin vakava, ettei työsuhteen jatkamista voida kohtuudella edellyttää edes irtisanomisajan pituista aikaa. Purkaminen päättää työsuhteen välittömästi ilman irtisanomisaikaa. 

Työntekijällä on työsuhteen päättyessä oikeus saada työtodistus. Työtodistuksesta ilmenevät työsuhteen kesto ja työtehtävien laatu. Työntekijän pyynnöstä todistukseen voidaan merkitä myös työsuhteen päättymisen syy sekä arvio työtaidosta ja käytöksestä. 

Lisätietoja työsuhteen päättämisestä ja työelämän pelisäännöistä saa työsuojeluviranomaisen verkkosivuilta, joilla on neuvontaa useilla eri kielillä.

Linkit:

Suomessa ammattiliitoilla on merkittävä asema työelämässä. Noin puolet palkansaajista kuuluu ammattiliittoon. Työehtosopimusten kattavuus on kuitenkin edelleen laaja, ja niiden määräyksiä sovelletaan monilla aloilla myös järjestäytymättömiin työnantajiin yleissitovuuden perusteella.

Suomen lainsäädäntö turvaa sekä työntekijöiden että työnantajien yhdistymisvapauden. Jokaisella on oikeus kuulua ammattiliittoon tai työnantajajärjestöön, osallistua niiden toimintaan tai olla liittymättä niihin. Tätä oikeutta ei voida rajoittaa työsopimuksella. 

Suomessa toimii useita ammattiliittoja, jotka kuuluvat kolmeen keskeiseen palkansaajakeskusjärjestöön:

• SAK (Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö) edustaa pääasiassa työntekijäammateissa toimivia henkilöitä, kuten rakennus-, teollisuus-, kuljetus- ja palvelualojen työntekijöitä.
• STTK edustaa pääasiassa toimihenkilöitä, kuten sairaanhoitajia, poliiseja, esihenkilöitä ja muita asiantuntijatehtävissä työskenteleviä.
• Akava edustaa korkeakoulutettuja palkansaajia, kuten opettajia, lääkäreitä, juristeja, insinöörejä ja muita korkeakoulututkinnon suorittaneita asiantuntijoita.

Ammattiliitot neuvottelevat työehtosopimuksia, jotka sisältävät määräyksiä esimerkiksi palkoista, työajoista, vuosilomista ja muista työsuhteen ehdoista.

Linkit:

Yksittäiset työriidat

Työsuojeluviranomaiset valvovat työlainsäädännön noudattamista sekä antavat työntekijöille ja työnantajille ohjeita ja neuvontaa työelämään liittyvissä kysymyksissä. Työsuojeluviranomaiset eivät yleensä ratkaise yksittäisiä työriitoja, vaan riita-asioiden ratkaiseminen kuuluu viime kädessä tuomioistuimille. Työntekijä voi saada apua myös ammattiliitosta, luottamushenkilöltä, työsuojeluvaltuutetulta tai oikeudellisesta neuvonnasta. 

Lakot ja työriitojen sovittelu

Suomessa työ- ja virkaehtosopimuksiin liittyvien työriitojen sovittelusta säädetään laissa työriitojen sovittelusta ja eräiden työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä. Työriidoissa erotetaan toisistaan eturiidat ja oikeusriidat. 

Eturiita koskee yleensä uuden työehtosopimuksen solmimista tai voimassa olevan sopimuksen muuttamista. Jos neuvotteluissa ei päästä ratkaisuun, asia voidaan siirtää valtakunnansovittelijan soviteltavaksi. Sovitteluun osallistuminen on pakollista, mutta osapuolten ei tarvitse hyväksyä sovittelijan tekemää sovintoehdotusta. 

Voimassa olevan työehtosopimuksen aikana osapuolia sitoo työrauhavelvollisuus. Tällöin sopimuksen tulkintaa, soveltamista tai pätevyyttä koskevat riidat ovat oikeusriitoja, jotka ratkaistaan neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa. 

Työntekijäjärjestöt voivat järjestää työtaistelutoimia, kuten lakkoja. Työnseisauksesta tai sen laajentamisesta on yleensä ilmoitettava vastapuolelle ja valtakunnansovittelijan toimistolle vähintään 14 vuorokautta ennen työtaistelun alkamista. Ilmoituksessa on kerrottava työtaistelun syyt, alkamisajankohta ja laajuus. 

Työnantajapuoli voi vastaavasti käyttää työtaistelukeinona työsulkua, jossa työntekijöiden työskentely estetään määräajaksi. Lailliseen työtaisteluun osallistuvia työntekijöitä ei saa syrjiä eikä rangaista työtaisteluun osallistumisen perusteella. Jos työtuomioistuin katsoo työtaistelun työrauhavelvollisuuden vastaiseksi tai muuten lainvastaiseksi, työtaistelun järjestänyt järjestö voidaan tuomita hyvityssakkoon

Linkit:

Käsitteellä ammatillinen koulutus tarkoitetaan tiettyyn toimeen tai ammattiin liittyviä käytännön toimia ja kursseja, joiden tavoitteena on valmistella osanottajia heidän tuleviin ammatteihinsa. Ammatillinen koulutus on keskeinen keino saavuttaa tunnustettu ammattipätevyys ja parantaa työnsaantimahdollisuuksia. Sen takia on hyvin tärkeää, että Euroopan ammattikoulutusjärjestelmät vastaavat kansalaisten ja työmarkkinoiden tarpeisiin, jotta työhön pääsy helpottuu.

Ammatillinen koulutus on ollut keskeinen osa EU:n politiikkaa Euroopan yhteisön perustamisesta alkaen. Se on myös ratkaisevan tärkeä osa niin sanottua EU:n Lissabonin strategiaa, jonka tavoitteena on muuttaa Eurooppa maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi osaamisyhteiskunnaksi. Vuonna 2002 Eurooppa-neuvosto vahvisti tämän keskeisen tehtävän vielä kerran ja asetti jälleen yhden kunnianhimoisen tavoitteen: tehdä eurooppalaisesta koulutuksesta maailmanlaajuisesti tunnettu vuoteen 2010 mennessä. Tämän se tekee tukemalla useita maailmanluokan aloitteita ja erityisesti vahvistamalla yhteistyötä ammatillisen koulutuksen alalla.

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 24. marraskuuta 2020 kestävää kilpailukykyä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja selviytymiskykyä tukevaa ammatillista koulutusta koskevan suosituksen.

Suosituksessa määritetään keskeiset periaatteet, joilla varmistetaan, että ammatillinen koulutus sopeutuu ketterästi työmarkkinoiden tarpeisiin ja tarjoaa laadukkaita oppimismahdollisuuksia niin nuorille kuin aikuisillekin.

Siinä keskitytään vahvasti lisäämään ammatillisen koulutuksen joustavuutta, vahvistamaan työssäoppimisen, oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksia ja parantamaan laadunvarmistusta.

Suosituksella korvataan myös EQAVET-suositus (ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalainen viitekehys), ja se sisältää ajantasaistetun EQAVET-viitekehyksen laatuindikaattoreineen ja laadun kuvaajineen. Se kumoaa aiemman ECVET-suosituksen.

Edistääkseen näitä uudistuksia komissio tukee ammatillisen koulutuksen huippuyksiköitä, jotka saattavat yhteen paikallisia kumppaneita osaamisekosysteemien kehittämistä varten. Osaamisekosysteemeillä edistetään alueellista, taloudellista ja sosiaalista kehitystä, innovoinnin ja älykkään erikoistumisen strategioita.

Erasmus+

Erasmus+ on EU:n koulutus-, nuoriso- ja urheilualan rahoitusohjelma, josta tuetaan näiden alojen yhteistyötä Euroopassa.

Sen arvioitu budjetti on 26,2 miljardia euroa. Tämä on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin aiemmalla ohjelmalla (2014–2020) oli käytettävissä.

Vuosien 2021–2027 ohjelmassa painotetaan voimakkaasti sosiaalista osallisuutta, vihreää ja digitaalista siirtymää sekä nuorten osallistumista demokraattiseen toimintaan.

Siitä tuetaan eurooppalaisen koulutusalueen, digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman ja Euroopan osaamisohjelman painopisteiden mukaisia toimia. Ohjelmalla myös

• vahvistetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria
• pannaan täytäntöön EU:n nuorisostrategiaa 2019–2027
• kehitetään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta.

Kuka voi osallistua? Lue lisää täältä.

Aikuiskoulutus ja elinikäinen oppiminen Euroopassa

Elinikäinen oppiminen on prosessi, johon kuuluvat kaikki oppimisen viralliset ja epäviralliset muodot, ja se kestää esikouluajasta aina eläköitymisen jälkeiseen aikaan. Sen tarkoituksena on antaa ihmisille mahdollisuus kehittää ja ylläpitää keskeisiä taitoja koko eliniän ajan sekä antaa kansalaisille mahdollisuuksia siirtyä vapaasti työpaikkojen, alueiden ja valtioiden välillä. Elinikäinen oppiminen on myös edellä mainitun Lissabonin strategian keskeinen osa, sillä se on ratkaisevan tärkeää omaehtoiselle kehitykselle ja kilpailukyvyn ja työllistettävyyden kasvattamiselle. EU on hyväksynyt useita välineitä aikuiskoulutuksen edistämiseksi Euroopassa.

Eurooppalainen elinikäisen oppimisen alue

Jotta elinikäisestä oppimisesta saadaan totta Euroopassa, Euroopan komissio on asettanut itselleen tavoitteen luoda eurooppalainen elinikäisen oppimisen alue. Tässä yhteydessä komissio keskittyy oppijoiden ja työmarkkinoiden tarpeiden tunnistamiseen, jotta koulutukseen on helpompi hakeutua, ja myöhemmin luoda kumppanuuksia julkishallintojen, koulutuspalveluiden tarjoajien ja kansalaisyhteiskunnan välille.

Tämä EU:n aloite perustuu tavoitteeseen, joka koskee perustaitojen hankkimista. Se tapahtuu vahvistamalla neuvontaa ja tietopalveluita Euroopan tasolla ja tunnustamalla kaikki oppimisen muodot, myös virallisen ja epävirallisen koulutuksen.

EU:n laitokset, jotka edistävät ammatillista koulutusta Euroopassa

EU on perustanut erityislaitoksia, jotka työskentelevät AMMATILLISEN KOULUTUKSEN alalla, helpottaakseen ammatillisen koulutuksen alan yhteistyötä ja vaihtoa.

Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop / Centre Européen pour le Développement de la Formation Professionnelle) perustettiin vuonna 1975 unionin erityislaitoksena Euroopan ammatillisen koulutuksen edistämistä ja kehittämistä varten. Se sijaitsee Thessalonikissa Kreikassa ja suorittaa tutkimuksia ja analysoi ammatillista koulutusta ja jakaa asiantuntemustaan useille eurooppalaisille kumppaneille, kuten asiaan liittyville tutkimuslaitoksille, yliopistoille tai koulutuslaitoksille.

Euroopan koulutussäätiö perustettiin vuonna 1995, ja se tekee tiivistä yhteistyötä Cedefopin kanssa. Sen tehtävänä on tukea (EU:n ulkopuolisia) kumppanimaita ammatillisten koulutusjärjestelmien nykyaikaistamisessa ja kehittämisessä.

Poliittinen järjestelmä
Suomi on demokraattinen tasavalta ja itsenäistynyt vuonna 1917. Ylimmät valtioelimet ovat eduskunta, valtioneuvosto (hallitus) ja tasavallan presidentti. Eduskuntaan valitaan 200 kansanedustajaa neljän vuoden välein suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Tasavallan presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla kuuden vuoden toimikaudeksi, enintään kahdeksi peräkkäiseksi kaudeksi. Suomalainen puoluejärjestelmä on monipuoluejärjestelmä. Tämän hetken eduskuntapuolueita ovat Kansallinen Kokoomus, Kristillisdemokraatit, Liike Nyt, Perussuomalaiset, Suomen Keskusta, Suomen ruotsalainen kansanpuolue, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, Vasemmistoliitto ja Vihreä liitto. 

Hallinnollinen järjestelmä
Suomen hallinto perustuu perustuslakiin, joka määrittelee valtion toimielinten tehtävät ja kansalaisten perusoikeudet. Eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa, hallitus toimeenpanovaltaa ja riippumattomat tuomioistuimet tuomiovaltaa. Useimmat lakiesitykset valmistellaan ministeriöissä ja annetaan hallituksen esityksinä eduskunnalle. Eduskunta käsittelee ja hyväksyy lait, minkä jälkeen tasavallan presidentti vahvistaa ne. Lait julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa ennen voimaantuloa. Valtionhallinnon lisäksi Suomessa on kunnallinen itsehallinto sekä hyvinvointialueet, jotka vastaavat muun muassa sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista. 

Oikeudellinen järjestelmä
Suomi on oikeusvaltio, jossa viranomaisten toiminnan tulee perustua lakiin. Poliisi ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä tutkii rikoksia. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Yleiset tuomioistuimet muodostuvat käräjäoikeuksista, hovioikeuksista ja korkeimmasta oikeudesta. Hallintotuomioistuimet käsittelevät viranomaisten päätöksiä koskevia valituksia. Kansalaiset voivat saada oikeudellista apua yksityisiltä asianajajilta, julkisista oikeusaputoimistoista sekä tietyissä tilanteissa ammattiliittojen tai oikeusturvavakuutuksen kautta. Tietoa oikeuksista ja velvollisuuksista on saatavilla viranomaisilta, Suomi.fi-palvelusta, oikeusapuviranomaisilta sekä kansalaisjärjestöiltä. 

Viralliset kielet ja alueelliset kieliryhmät

Suomi on kaksikielinen maa, jonka viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Julkiset palvelut ovat saatavilla molemmilla kielillä, ja monilla alueilla voit asioida myös englanniksi. Suomen työelämässä englanti on yleinen kieli erityisesti kansainvälisissä yrityksissä, mutta suomen tai ruotsin osaaminen voi avata lisää työ- ja uramahdollisuuksia. Pääsääntöisesti ruotsia puhutaan Suomen länsi- ja etelärannikolla sekä Ahvenanmaalla. Ahvenanmaa on Suomen ja Ruotsin välissä sijaitseva itsehallinnollinen saari, joka on osa Suomea. 

Saamelaiset ovat Suomen alkuperäiskansa, ja saamen kielet ovat tärkeä osa Suomen kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta.

Työvoimahallinto
Suomessa työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi vuonna 2025 valtiolta kunnille. Paikallisella tasolla kunnat tai kuntien muodostamat työllisyysalueet vastaavat työnhakijoiden ja työnantajien palveluista, kuten työnvälityksestä, neuvonnasta ja työllistymisen tuesta. Kansallisella tasolla työ- ja elinkeinoministeriö vastaa työvoima- ja työllisyyspolitiikan valmistelusta, lainsäädännöstä ja valtakunnallisesta ohjauksesta. Työelämän sääntöjen noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Työmarkkinoilla keskeinen rooli on myös työnantaja- ja työntekijäjärjestöillä, jotka neuvottelevat työehtosopimuksista ja osallistuvat työelämän kehittämiseen

Kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista löytyy yksityiskohtaista tietoa oikeusministeriön ylläpitämästä portaalista Demokratia.fi.

Linkit:

Palkkataso

Tilastokeskuksen tulorekisterin palkat ja palkkiot -tilaston mukaan palkka- ja palkkiotulojen mediaani oli toukokuussa 2026 3 467 euroa kuukaudessa. Palkkataso vaihtelee kuukausittain esimerkiksi lomarahojen vaikutuksesta. 

Verotus Suomessa

Moniin Euroopan maihin verrattuna Suomessa on melko korkea verotaso. Verovaroilla rahoitetaan muun muassa terveydenhuoltoa, koulutusta sekä lasten, perheiden ja ikääntyneiden palveluita.

Henkilö on Suomessa yleisesti verovelvollinen, jos hänen oleskelunsa Suomessa kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta. Tällöin häntä verotetaan Suomessa maailmanlaajuisista tuloistaan. Jos oleskelu kestää enintään kuusi kuukautta, henkilö on yleensä rajoitetusti verovelvollinen. 

Jos ulkomaalaisen työntekijän oleskelu Suomessa kestää enintään kuusi kuukautta, työnantaja perii palkasta yleensä 35 prosentin lähdeveron. Ennen veron perimistä palkasta voidaan tehdä lähdeverovähennys (510 euroa kuukaudessa tai 17 euroa päivässä), jos työntekijällä on lähdeverokortti. Lähdevero on yleensä lopullinen vero, eikä työntekijän tarvitse antaa veroilmoitusta Suomeen. Työntekijä voi kuitenkin tietyin edellytyksin hakeutua progressiiviseen verotukseen. 

Jos työskentely Suomessa kestää yli kuusi kuukautta, verotus toimitetaan pääosin samalla tavalla kuin Suomessa vakituisesti asuville. Työntekijä tarvitsee suomalaisen henkilötunnuksen sekä verokortin. Työnantaja pidättää verot verokortin mukaisesti palkasta.

Ansiotuloista maksetaan veroa valtiolle ja kunnalle. Valtion tuloverotus on progressiivista. Kunnallisveroprosentti vaihtelee kunnittain. Vuonna 2026 Manner-Suomen väestöpainotettu keskimääräinen kunnallisveroprosentti on 7,57 %. 

Avainhenkilövero on ulkomailta Suomeen muuttaville erityisosaajille tarkoitettu verohuojennus. Sen ansiosta työntekijä voi maksaa palkastaan kiinteää 25 %:n veroa normaalin progressiivisen verotuksen sijaan, mikä usein kasvattaa käteen jäävää tuloa. Etu voidaan myöntää enintään seitsemäksi vuodeksi tietyin ehdoin. Avainhenkilöverotuksen edellytyksiä ovat muun muassa työskentely Suomessa erityisasiantuntemusta vaativissa tehtävissä, vähintään 5800 euron kuukausipalkka ja ettei henkilö ole ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen edeltävien viiden vuoden aikana. Lisätietoja löytyy verohallinnon nettisivuilta.

Evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon jäsenet maksavat lisäksi kirkollisveroa. Lisäksi palkasta peritään työeläke-, työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksuja.

Pääomatulojen verokanta on vuonna 2026 30 prosenttia 30 000 euroon asti ja 34 prosenttia tämän ylittävältä osalta. 

Arvonlisävero

Suomen yleinen arvonlisäverokanta on 25,5 prosenttia. Elintarvikkeiden, rehun sekä ravintola- ja ateriapalvelujen arvonlisäverokanta on 13,5 prosenttia. Tietyissä tuotteissa ja palveluissa, kuten sanoma- ja aikakauslehdissä, sovelletaan 10 prosentin verokantaa. 

Ajoneuvovero koostuu perusverosta ja mahdollisesta käyttövoimaverosta. Käyttövoimaveroa maksetaan esimerkiksi dieselkäyttöisistä ajoneuvoista. Lisätietoja saa Liikenne- ja viestintävirasto Traficomista.

Verohallinto neuvoo verovelvollisia kaikissa verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Neuvontaa on saatavilla sekä verkossa että puhelimitse.

Linkit:

Suomen kotitalouksien suurimmat menoerät kohdistuivat asumiseen ja energiaan, liikenteeseen sekä elintarvikkeisiin. Asumisen osuus on kaikkein suurin menoerä, joka muodostaa keskimäärin kolmanneksen kotitalouksien kaikista kulutusmenoista. Liikenteeseen kuluu noin 13–15 % menoista, riippuen kotitalouden koostumuksesta. Ruoka ja alkoholittomat juomat kattavat noin 13 % kokonaiskuluista. 

Eurostatin vuonna 2025 julkaistun vertailun mukaan Suomi sijoittui kahdeksanneksi korkeimmalle kaikkien Euroopan maiden joukossa ruoan ja alkoholittomien juomien hintatasossa. 

Tuotteiden hinnat vaihtelevat paljon, riippuen ostopaikasta. Alla joitain esimerkkihintoja (v. 2024):

Tuotteiden hinnat vaihtelevat huomattavasti paikkakunnan, myymälän ja tarjousten mukaan. Alla olevat hinnat ovat vuoden 2025 suuntaa-antavia keskihintoja:

• Kevytmaito (1 l) 1,25-1,45 €
• Voi (500 g) 4,00-5,00 €
• Kananmunat (1 kg) 4,50-5,50 €
• Naudan jauheliha (1 kg) 12-14 €
• Kirjolohi (1 kg) 18-24 €
• Kahvipaketti (500 g) 6-8 €
• Ruokaperuna (1 kg) 1,20-1,80 €
• Banaani (1 kg) 1,70-2,10 €
• Tomaatti (1 kg) 4-7 €
• Bensiini 95 E10 (1 l) noin 1,70-1,90 €
• Diesel (1 l) noin 1,60-1,80 €
• Elokuvalippu (1 kpl) noin 15-18 €

Hintataso vaihtelee alueittain ja myymäläketjuittain. Pääkaupunkiseudulla hinnat ovat usein muuta maata korkeammat.

Linkit:

Suurin osa suomalaisista asuu omistusasunnossa. Omistusasumisen osuus on viime vuosina ollut noin 70 prosenttia, vaikka osuus on laskenut hieman pitkällä aikavälillä. Asuntojen hintataso vaihtelee huomattavasti eri puolilla Suomea. Tilastokeskuksen mukaan vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat laskivat vuoden 2026 tammi-maaliskuussa pääkaupunkiseudulla 0,4 prosenttia, mutta nousivat muualla Suomessa 0,4 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna.

Vuokrataso on korkeampi erityisesti suurimmissa kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Espoossa ja Vantaalla. Viime vuosina pääkaupunkiseudun runsas asuntotarjonta on hillinnyt vuokrien nousua ja joillain alueella vuokrat ovat laskeneet

Vuokrasopimus ja sen muutokset on syytä tehdä kirjallisesti. Vuokra maksetaan tavallisesti kuukausittain etukäteen. Vuokranantaja voi pyytää vuokravakuuden, joka on yleensä enintään kolmen kuukauden vuokraa vastaava summa. Vuokravakuus maksetaan vuokrasuhteen päätyttyä takaisin, mikäli vuokrasopimusta on noudatettu eikä esimerkiksi asuntoon ole tullut normaalista kulumisesta poikkeavaa vauriota.

Toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen irtisanomisaika vuokralaisen irtisanoessa sopimuksen on yksi kuukausi. Irtisanomisaika lasketaan alkavaksi sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana vuokranantajan edustaja on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen. Määräaikainen vuokrasopimus sitoo molempia osapuolia sovitun määräajan, eikä sitä yleensä voi irtisanoa kesken sopimuskauden ilman erityistä perustetta.

Ulkomaalaiset voivat hankkia vapaasti Suomesta kiinteistön ja/tai asunto-osakkeen. Sen sijaan EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten henkilöiden ja yhteisöjen on yleensä haettava puolustusministeriön lupa kiinteistön hankkimiseen Suomessa.

Usein asunnon ostamiseksi joko säästetään tai otetaan asuntolainaa ainakin 10–30 vuodeksi. Asunto-osakkeen ostotarjous vahvistetaan joko käsirahalla tai sopimalla vakiokorvaus peruuttamisen varalta. Asunnon ostotarjouksesta ei voi yleensä vetäytyä ilman kustannuksia. Asunnon osto vahvistetaan kauppakirjalla, jonka asunnon myyjä ja ostaja laativat kahtena kappaleena. Asunto-osakkeen ostajan on maksettava varainsiirtoveroa 1,5 prosenttia ja kiinteistön ostajan 3 prosenttia kauppahinnasta tai veron perusteena olevasta arvosta. Varainsiirtovero on maksettava ja ilmoitettava Verohallinnolle säädetyssä määräajassa.

Asumisoikeus on vaihtoehto asunnon vuokraamiselle ja omistamiselle. Asumisoikeusasuntoon pääsee tehtyään asumisoikeussopimuksen ja maksettuaan asumisoikeusmaksuna osan asunnon hankintahinnasta. Asumisen aikana maksetaan käyttövastiketta. Talon omistaja ei voi irtisanoa asumisoikeussopimusta. Asumisoikeuden haltija voi myydä asumisoikeuden tai vaihtaa asunnon toiseen. Asuntoa ei voi lunastaa omaksi. Asumisoikeusasuntoja on tarjolla suurimmissa kaupungeissa ja kunnissa.

Lisäksi on mahdollista hankkia osaomistusasunto. Tällaisesta asunnosta asukas lunastaa itselleen aluksi tietyn osuuden (15-30%) ja maksaa asunnosta vuokraa. Asukkaan on myöhemmin mahdollista ostaa asunto kokonaan itselleen.

Linkit:

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Hyvinvointialueet vastaavat julkisen terveydenhuollon järjestämisestä. Terveyspalvelut jaetaan perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuollon palveluita tuotetaan sosiaali- ja terveyskeskuksissa osana kansanterveystyötä. Erikoissairaanhoidon palveluita järjestetään pääosin sairaaloissa ja niiden poliklinikoilla. Erikoissairaanhoitoon pääsy edellyttää yleensä lähetettä.

Julkiset terveyspalvelut ovat joko maksuttomia tai maksullisia. Valtio ohjaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksupolitiikkaa lainsäädännöllä. Tavoitteena on, että asiakasmaksut ovat kohtuullisia eivätkä ole esteenä palveluihin hakeutumiselle. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat joko maksuttomia, asiakasmaksu on tasasuuruinen tai asiakasmaksu määräytyy tulojen ja perhesuhteiden mukaan (ns. tulosidonnainen maksu).

Yksityiset terveyspalvelut täydentävät julkisia palveluita. Suurin osa yksityisestä terveydenhuollosta rahoitetaan potilaiden tai heidän ottamiensa vakuutuksien kautta. Myös hyvinvointialue voi hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. 

Julkisen sektorin terveydenhuoltopalveluita voivat käyttää henkilöt, joilla on kotikunta Suomessa. Kotikunnan rekisteröi Digi- ja väestötietovirasto. Suomessa sairausvakuutettu henkilö saa ns. Kela-kortin Kansaneläkelaitokselta eli Kelalta. Kela-kortti on Kansaneläkelaitoksen myöntämätodistus siitä, että henkilö kuuluu Suomen sairausvakuutuksen piiriin. Kortilla voi osoittaa oikeuden Kelan korvaamiin etuuksiin, kuten lääkekorvauksiin ja joissakin tilanteissa sairaanhoidon korvauksiin.

Suomessa tilapäisesti oleskelevilla EU-maiden ja Sveitsin kansalaisilla on oikeus käyttää julkisia terveydenhuoltopalveluita, mikäli heillä on eurooppalainen sairaanhoitokortti. Korttia on haettava kotimaasta ennen matkalle lähtöä. Hoitoon hakeuduttaessa on sairaanhoitokortin lisäksi esitettävä henkilöllisyystodistus. Eurooppalainen sairaanhoitokortti oikeuttaa kantajansa käyttämään Suomen julkisia terveydenhoitopalveluita samaan hintaan kuin suomalaistenkin. Kortin tarkoituksena on tarjota Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle sairaanhoitoa esimerkiksi äkillisen sairaustapauksen sattuessa tai tilanteessa, jossa jo olemassa oleva krooninen sairaus vaatii välttämätöntä hoitoa. Mikäli tilapäisen Suomessa oleskelun pääasiallisena tarkoituksena on kuitenkin saada Suomessa hoitoa, kortti ei kata hoidosta syntyviä kustannuksia.

Tarkemmin tietoja sairausvakuuttamisesta voi kysyä Kelan kansainvälisten asioiden keskuksesta tai lukea verkkosivuilta https://www.eu-terveydenhoito.fi.

Kansaneläkelaitos korvaa osan yksityisen lääkärien perimistä palkkioista, mikäli asiakkaalla on Kela-kortti tai eurooppalainen sairaanhoitokortti. Korvausta on haettava Kansaneläkelaitokselta kuuden kuukauden kuluessa.

Lääkkeitä myydään vain apteekeissa.

Linkit:

Suomen koulutusjärjestelmä ryhmitellään koulutusasteittain. Koulutusjärjestelmä muodostuu yleissivistävästä peruskoulutuksesta, peruskoulun jälkeisestä toisen asteen koulutuksesta ja korkeakoulutuksesta. Lisäksi aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla opetusasteilla. Valtaosan perusopetuksesta antavat kunnalliset peruskoulut. Suomessa on lisäksi 40 yksityistä perusasteen koulua. Yksityisiä kouluja ovat mm. steinerkoulut, uskonnolliset koulut ja osa vieraskielisistä kouluista.

Koulutus on Suomessa pääsääntöisesti maksutonta kaikilla tutkintoon johtavilla tasoilla Suomen, mutta myös EU/ETA-maiden kansalaisille. Aterioista, matkoista, majoituksesta, oppimateriaaleista sekä terveydenhuollosta ja opiskelijajärjestöjen jäsenmaksuista voi kuitenkin tulla kuluja. EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opintonsa aloittavilta puolestaan peritään lukukausimaksu.

Jokainen Suomessa vakinaisesti asuva lapsi on oppivelvollinen. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Peruskoulu suoritetaan tavallisesti yhdeksässä vuodessa. Oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna lapsi voi osallistua maksuttomaan esiopetukseen. Suomessa on joitakin peruskouluja ja lukioita, joissa käytetään vierasta kieltä joko yhtenä tai ainoana opetuskielenä.

Jokaisella peruskoulun päättävällä yhdeksäsluokkalaisella on velvollisuus hakeutua ja jatkaa toisen asteen koulutuksessa. Tavoitteena on turvata jokaiselle nuorelle elämässä ja yhteiskunnassa tarvittava osaaminen ja sivistys. Oppivelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon.

Toisen asteen koulutusta annetaan lukioissa ja ammattikouluissa. 2–4-vuotinen lukio antaa yleissivistävää opetusta ja johtaa ylioppilastutkintoon. Ammatillisen tutkinnon suorittaminen kestää tavallisesti kolme vuotta. Ammattitutkinto voidaan suorittaa oppilaitoksessa tai oppisopimuskoulutuksessa. Oppisopimuskoulutus perustuu opiskelijan ja työnantajan väliseen työsopimukseen (oppisopimus), jonka koulutuksen järjestäjä vahvistaa. Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa lisäksi näyttötutkintona. Sekä ylioppilastutkinto että ammatillinen perustutkinto antavat kelpoisuuden hakea korkeakouluopintoihin. 

Korkeakoulutusta antavat Suomessa ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Ammattikorkeakoulut ovat suuntautuneet työelämään ja yliopistot tieteellisen tutkimukseen. Ammattikorkeakouluja on 22. Lisäksi Ahvenanmaalla toimii oma ammattikorkeakoulu ja Tampereella Poliisiammattikorkeakoulu. Opinnot ammattikorkeakoulussa kestävät 3-4 vuotta ja johtavat alempaan korkeakoulututkintoon. Hankittuaan vähintään kolme vuotta alan työkokemusta alemman ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet voivat hakea suorittamaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Tutkinto suoritetaan 1–1,5 vuodessa, läheisessä yhteistyössä työelämän kanssa. 

Suomessa on 13 yliopistoa. Yliopistojen verkko kattaa maan eri osat. Lisäksi sotilasalan korkea-asteen tutkintoja voi suorittaa Maanpuolustuskorkeakoulussa. Yliopistojen tutkintorakenne on kaksiportainen: useimmilla aloilla opiskelijat suorittavat ensin alemman korkeakoulututkinnon eli kandidaatin tutkinnon ja jatkavat sen jälkeen ylempään korkeakoulututkintoon eli maisterin tutkintoon. Alempi korkeakoulututkinto on mahdollista suorittaa kolmessa vuodessa ja ylempi korkeakoulututkinto yleensä kahdessa vuodessa. Ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen yliopistossa voi jatkaa opiskelua lisensiaatin tai tohtorin tutkintoon.

Vuoden 2023 lopussa noin 75 prosenttia suomalaisista yli 15-vuotiaista oli suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon. 

Linkit:

Suomalainen kulttuurielämä on vilkasta ja etenkin pääkaupunkiseudulla myös kansainvälistä. Suomesta löytyy yli 1000 museota, kymmeniä teattereita ja konserttitaloja.

Kesäisin suomalaiset viihtyvät maaseudulla kesämökeillään ja silloin kulttuuritarjonta on monipuolisempaa kaupunkien ulkopuolellakin. Nuoret suuntaavat kesäisin kuuntelemaan lempimusiikkiaan festareille ja tanssimusiikin ystävät lavatansseihin. Lavatanssit ovat suomalainen kesäperinne, jossa tanssitaan parin kanssa tanssilavalla liveorkesterin soittaessa. Yleisiä tansseja ovat esimerkiksi valssi, tango, foksi ja humppa.

Suomalaiset tapaavat toisiaan tyypillisesti kulttuuriharrastusten ohella myös liikunnan merkeissä. Neljä vuodenaikaa tarjoaa hyvät mahdollisuudet ulkoiluun hiihdosta patikointiin ja sauvakävelyyn. Retkeily ja telttailu on Suomessa vaivatonta, sillä jokaisenoikeudet mahdollistavat luonnossa liikkumisen melko vapaasti. Myös sisäliikuntamahdollisuudet ovat Suomessa hyvät; erityisen suosittuja lajeja ovat palloilulajit kuten jääkiekko ja sähly, sekä uinti.

Olennainen osa suomalaista kulttuuria on myös saunominen. Valtaosassa suomalaisia koteja on sauna. Suomi tunnetaan Angry Birds-pelien kotimaana.

Linkit:

Syntymä

Lapsen vanhempien tai huoltajan on ilmoitettava lapsen nimet ja äidinkieli väestötietojärjestelmään kolmen kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Tiedot ilmoitetaan Digi- ja väestötietovirastoon (DVV). Jos lapsi kastetaan evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnan jäseneksi, tiedot voidaan ilmoittaa myös seurakunnalle.

Avioliitto

Suomessa avioliiton voi solmia Digi- ja väestötietovirastossa (DVV), käräjäoikeudessa, kirkossa tai muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa. Ennen vihkimistä avioliiton esteet tutkitaan. Tutkinnan voi suorittaa DVV tai se evankelis-luterilainen tai ortodoksinen seurakunta, johon toinen vihittävistä kuuluu. 

Aviopuolisoilla on lähtökohtaisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeutta voidaan rajoittaa tai poistaa avioehtosopimuksella, joka rekisteröidään Digi- ja väestövirastossa. 

Avioliitto voidaan purkaa avioerolla. Tavallisesti avioero myönnetään kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen. Harkinta-aikaa ei kuitenkaan tarvita, jos puolisot ovat asuneet erillään yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta. Lapsella on eron jälkeen yleensä oikeus pitää yhteyttä ja tavata kumpaakin vanhempaansa.

Suomessa kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voi solmia avioliiton samoin oikeuksin ja velvollisuuksin kuin eri sukupuolta olevat parit.

Kuolema

Hautaus voidaan järjestää omaisten tai hautaustoimiston toimesta. Seurakuntien hautausmaat ovat yleisiä hautausmaita, joista myös kirkkoon kuulumaton voidaan haudata. Kuoleman jälkeen järjestetään perunkirjoitus, jossa selvitetään vainajan ja mahdollisen lesken varat ja velat. Ellei testamentissa ole määrätty toisin, perintö jaetaan laissa säädetyn perintökaaren mukaisesti.

Linkit: